"Paha omatunto!" sanoivat Oloroksen puoluelaiset. "Hän ei tahdo tahrata kättään viattomalla verellä, sillä hän pelkää kostottaria. Mutta levittää valhetta ja petosta ja raivata tieltään kilpailijansa mistä hinnasta tahansa, vaikkapa ryöstämällä häneltä hänen maineensa ja onnensakin, sitä hän ei pidä minäkään rikoksena."
Tuntia jälkeen puolen päivän kävi rauhaton murina läpi ihmisjoukkojen. Gerusia oli julkaissut tuomionsa. Kononin ehdotuksen mukaan tuli päätökseksi elinkautinen maanpako ynnä kaiken sen peruuttaminen, mitä Akontios siihen asti taltallaan oli ansainnut. Vielä samana iltana piti tuomio, jossa ei muutosta sallittu, pantaman toimeen ja hyvä tilaisuus tarjoutuikin, kun valtion lähettämä laiva samana iltana oli menevä Korinthoon. Lähetystö sai toimekseen kuljettaa laivanruumassa mukaansa tuomitun valtiokavaltajan puoliväliin matkaa ja laskea hänet maalle Rheneia-saareen. Siellä oli Miletolla pieni siirtola ja saatettiin siis maanpakolaista kyllin vartioida ja estää paonyritystä, kun näet Rheneia oikeastaan oli yhteydessä vaan läheisen Delos-saaren kanssa.
Pää kumarassa tuli Akontios Melanippoksen rinnalla kävellen pylväsportin läpi. Tukahutettua tuskaa ilmautui hänen kalpeissa kasvoissaan, ja arkana, ikäänkuin tämä äänetön tuska valtaisi kaikkien sydämmet, väistyi rahvas oikealle ja vasemmalle, eikä kuulunut yhtään niitä huutoja, joilla helposti kiihtyvä joukko tavallisesti tervehti tuomittua isänmaan vihollista.
"Toivo vielä!" sanoi Melanippos, lempeästi tarttuen nuorukaisen käteen. "Luota jumalattareen, joka ei saata niin kevytmielisesti hävittää, mikä hänen suosiollaan ja armollaan on tullut toimeen. Hän tahtoo koetella sinua, Akontios, pysytkö lujana näissäkin raskaissa huolissa. Nosta täst'edeskin silmäsi hänen kirkkaasen korkeuteensa! Palvele häntä ja luota hänen loppumattomaan valtaansa; siten olet vihdoinkin voittava!"
Akontios ei voinut hänelle vastata. Vaikka hän kuinka koetti kansan edessä näyttäytyä tyyneltä, oli kuitenkin putoaminen onnen kukkulalta tähän kurjuuden kuiluun liian jyrkkä; kyyneleet hämärsivät hänen katseensa. Hän nyyhki.
"Luota siihen", jatkoi Melanippos, "ett'en hetkeäkään aio levätä, ennenkuin pahan-ilkisten vastustajiesi vilppi on ilmi saatettu ja tyhjäksi tehty. Yksi seikka on sinulla varmana lohdutuksena, se nimittäin, että Kydippe on yhtä varma viattomuudestasi, kuin sinä itsekin ja että hän pysyy lujasti siinä puolisossa, jonka hän on valinnut; sillä hänen sydämmensä vapaaehtoinen vaali ratkaisi asian sinun hyväksesi, vaikka näyttäisikin siltä kuin häntä olisi vietelty ja houkuteltu siihen."
Kun Melanippos vaikeni, astui Oloros jalolla arvokkaisuudella molempien miesten luo.
"Kas tässä käteni, Akontios", sanoi hän niin kuuluvasti, että sadat kansasta sen kuulivat. "Minä en moiti gerusian tuomiota, sillä arvoisa neuvosto on epäilemättä toiminut parhaan tietonsa mukaan; mutta ihmiset saattavat erehtyä, ja että he ovat sen tehneet, siitä ei ole kukaan varmemmin vakuutettu, kuin minä. Luota minuun niinkuin ystävään, Akontios!"
Että tuomittu käveli niin tutun-omaisesti keskustellen Afroditen papin kanssa, jo sekin vaikutti kansaan, mutta vielä suuremman vaikutuksen tekivät miletolaisen ylimyksen sanat.
Papin käytös saattoi johtua sääliväisyydestä, hän voi osottautua armahtavaiseksi pahintakin rikkojaa vastaan. Mutta joll'ei Oloros olisi ollut lujasti vakuutettu tuomitun viattomuudesta, niin hän varmaan ei olisi sanonut hänelle ainoatakaan tervehdyssanaa, sitä vähemmin siis tällaista sydämmellistä vakuutusta. Sentähden kasvoi heti tuomion tultua julkaistuksi hämmästyttävän nopeasti niiden luku, jotka pitivät Akontioksen puolta.