Klitifon kirjoitti seuraavasti:
"Totellen sinun uudistettua käskyäsi, oi herra, ilmoitan, mitä minun luullakseni on sinulle tärkeä tietää."
"Taloasi hoidamme nyt, kuten ennenkin, suurimmalla huolellisuudella, eläen toivossa, että rakastetun herramme pian sallitaan palata Miletoon."
"Kansan mielipide on tällä välin, mikäli minä voin päättää, tuskin muuttunut. Konon, kuten näkyy, ponnistelee kaikki voimansa pitääkseen vireillä vihamielisyyttä sinua, rakasta isäntäämme kohtaan."
"Sitä paitsi koettaa hän levitellä toista huhua, jonka todellinen laita täytyy olla sinulle tunnettu; sillä kokonaan ei Konon ole sitä keksinyt; päinvastoin on täällä satamassa ollut merimiehiä Ikariasta, jotka useampia kertoja — vaikka yksityiskohdissa ristiriitaisestikin — ovat sitä kertoneet ja vakuuttaneet."
"Että se yhdessä kohdin on totuudesta poikkeava näyttää minusta epäilemättömältä, jos vaan jalo isäntäni ei kokonaan ole erehtynyt nuoren Akontioksen ja hänen innokkaan rakkautensa suhteen."
"Kerrotaan näet, että Akontios Lemnoksesta — toiset sanovat Efesoksesta — salaa on paennut ja että hän, usean seikkailun perästä on saapunut Ikarian saareen, jonka hän otti matkansa päämääräksi, koska tiesi sinun siellä oleskelevan."
"Niin pitkälle ei olisi asiassa mitään erinomaista; sillä en usko sitä, mitä eilen torilla kerrottiin, että Mileton neuvosto muka on aikeessa varoittaa Filostratos tyrannia ja anoa häneltä, ett'ei hän kauvemmin sallisi maanpakolaista Akontiosta olemaan Ikariassa, vaan neuvoston päätöksen mukaan kuljetuttaisi hänet Rheneia-saareen; — en usko sitä, vaikka Konon kuinkakin sitä asiaa ajaisi."
"Mutta mikä on tärkeää ja mahdollisesti tuottaa arveluttavia seurauksia on, että suurella varmuudella kerrotaan, että Akontios muka on lohtunut kovasta onnestaan, että hän tyrannin kehoituksesta veistelee kaikenlaisia kuvia suurella innolla ja että hän niin vähän aikoo palata Miletoon, että hän on kosinut erästä rikasta drakanonilaistyttöäkin ja että hän aikoo pysyväisesti asettua Ikariaan asumaan. Tämä huhu, joka minusta kaiken sen mukaan mitä olen sinulta kuullut, näyttää uskomattomalta, tekee tietysti Karidemoksen tyttären mielen raskaaksi, kun sen lisäksi useita Akontiokselta tulleita kirjeitä ei ole annettu hänen luettavakseenkaan, vaan Karidemos ne on korjannut ilman että tytär on aavistanutkaan niiden tuloa. Karidemos, joka Akontioksen tuomitsemisen jälkeen on päättänyt entistä lujemmin antaa tyttärensä Kononille niin pian kuin suinkin, pyrkii tämän ohessa saamaan Kydippeä horjumaan uskollisuudessaan Akontiosta kohtaan. Ja siitä syystä annetaan hänen joka taholta kuulla, mitä huhut tietävät kertoa hänen sulhonsa uskottomuudesta. Tähän asti on hän pysynyt lujana. Mutta eilen — sen kuulin erään ovenvartijan sisarelta — on Kydippen ystävätär Iole, luultavasti Karidemoksen kehoituksesta, koettanut hänelle näyttää kuinka sopimaton hänen uskollisena pysymisensä on ja etenkin koettanut esittää sitä, kuinka toivoton hänen rakkautensa on ja kuinka olisi kaupungille mieleen, että se mies, jota vallassa oleva puolue piti tulevana arkonttina, tulisi yhdistetyksi nykyiseen päämieheen niin likeisillä perheellisillä siteillä. Sen lisäksi kertoi hän uusia huhuja, joiden lähteeksi hän ilmoitti erään isänsä ystävän. Tämä ystävä, — nimeä minulle ei sanottu — sanoi itse käyneensä Ikariassa ja tulleensa vakuutetuksi, että Akontios jo oli sopinut tulevan vaimonsa kanssa. Lyhyesti, kaikkia keinoja, jotka voivat saada hyljättyä ja yksinäistä morsianta horjumaan, on käytetty ja joll'ei Kydippe Kononin uudistettuun kosintaan olekaan vastannut umpimähkään myöntämällä, niin ei hän myöskään vastannut niin jyrkästi ja päättävästi kieltämällä, kuin tätä ennen. Hän pyysi päinvastoin muutamia viikkoja ajatus-aikaa, — ja mitä se merkitsee tämmöisissä tapauksissa, sen tietää jokainen, joka vähänkin on ottanut vaaria ihmisistä ja esineistä."
"Minulle olisi tietysti mieluista saada tietää, onko Akontios todellakin noussut maalle Ikariassa, ja jos niin on asian laita, mitenkä nämät huhut ovat selitettävät. Ehkä ne kuitenkin alusta loppuun ovat Kononin keksimiä."