Oloros, joka ovesta oli kuullut kaikki, kääntyi nyt takaisin, kumarsi ruhtinaalle ja kiitti sydämmellisesti kaupungin ja sen hallitsijan puolesta.
"Tosiaankin", jatkoi hän katsellen milloin Filostratokseen, milloin Akontiokseen, "en tiedä, ketä minun tulee enemmän ihaella: ruhtinastako, joka on muuttanut monivuotisen vihollisuuden ystävyydeksi, vaiko taideniekkaa, joka unhottaen vihamielisen tuomion ankaruutta puolustaa vainoojiaan. Jos Filostratoksen uhri painaakin mahtavammin tekojen vaa'assa, niin antaa Akontios kuitenkin ehkä suuremman uhrin, jos jalomielisyyttä katsotaan, sillä hän on saanut kärsiä kovinta, mitä vapaalle miehelle saattaa tapahtua. Pelotta uskallan puhua näin, sillä en puhu tässä Babylonialaisten enkä Persialaisten kuninkaalle, vaan Ikarian hallitsijalle, jaloimmalle kaikista Kreikkalaisista."
Akontios, joka myös oli kiittänyt ruhtinasta, astui nyt Oloroksen luo.
"Älä arvaa jalomielisyyttäni liian korkeaksi", sanoi hän puoliääneen.
"Eikö Karidemos ole Kydippeni isä? Sano, Oloros, missä Kydippe nyt on?
Jo kauvan on tämä kysymys ollut huulillani. Onko hän turvassa?"
"Toivon sen, kun nyt Filostratos on antanut suostumuksensa. Morsiamesi on arkontin palatsissa."
"Siis hänkin on sisään suljettu ja ryövärijoukon saartamana? Melkein sitä aavistin."
"Pako oli hänelle tarjona, jos hän olisi tahtonut paeta yhdessä Kononin kanssa. Hän pyysi, hän rukoili tyttöä, mutta tämä pysyi lujana epäyksessään. Jos hän olisi seurannut Kononia laivaan, niin olisi hänen kohtalonsa ollut varma. Se olisi ollut samaa kuin Akontioksen hylkäämistä ja kavaltajalle menemistä."
"Rohkea tyttö!" huudahti Akontios ylen onnellisena.
"Oi, kuinka se ajatus on kiihottava rohkeuttani että anastettua kaupunkia valloittaessani, valloitan armaanikin! Sillä minä käyttelen miekkaa yhtä hyvin kuin talttaakin."
Saatuna kerran asiaa suosimaan Ikarian ruhtinas antoi heti tarpeelliset käskyt. Kun koko valtiomuoto oli niin erinomaisessa järjestyksessä, ja etenkin aina tappeluun valmis sotalaivasto — suurin koko itäisessä Arkkipelaagissa — niin saatettiin jo kolmantena päivänä jälkeen Oloroksen tulon lähteä liikkeelle. Koska ei niin paljo tarkoitettu meritappelua, kuin, jos vaan oli mahdollista, äkillistä maallenousua, niin oli Filostratoksella sotalaivojensa ohessa suuri luku kuljettajalaivoja, joissa oli lukuisasti porvareja ja palkkasotureja. Niin lähdettiin pian jälkeen auringon laskun purjehtimaan kotiinjääpien onnentoivotusten ja ilohuutojen seuraamina; he olivat lujasti vakuutetut siitä, että asia, jonka puolesta Filostratos alkoi sotaa, oli hyvä ja oikea, jo siitä syystä, että hän sitä puolusti.