Jos Filostratos olisi tahtonut auttaa, niin olisi laivain jo aikoja sitten pitänyt olla näkyvissä — se oli se masentava sana, joka hätäisellä epävakaisuudella kävi miehestä mieheen.
Vihdoin, vaikka arkontti itse oli läsnä ja synkin katsein huomasi tämän kasvavan miehuuttomuuden, uskalsi eräs miehistöstä ehdottaa että rosvopäällikön valasta huolimatta, ruvettaisiin keskustelemaan ja koeteltaisiin, eikö edes osa miehistöä — esimerkiksi arvanheiton mukaan — pääsisi vapaasti pois.
Kun tämä ehdotus kerran oli lausuttu ruvettiin kuumeen kiihkolla asiata ajamaan. Vieläpä näkyi muutamien palkkasoturien käytös ilmaisevan, että olivat taipuvaiset koettamaan onneaan merirosvojen luona, eikö rosvopäällikkö halukkaammin ottaisi uusia liittolaisia, kuin valansa mukaan hakkaisi maahan ylimenijät. Mitä ylipäätään vala merkitsi Olbioksen kaltaiselle miehelle? Äkäpäissään oli hän vannonut; mutta tämä viha oli lauhtuva, jos — jo ennenkun rynnäkkö oli alettu — jätettäisiin linna hänen haltuunsa.
Karidemos oli äänetönnä kuunnellut mitä näin puheltiin aivan hänen lähellään, vaikka vaan viittaamalla ja puoliääneen. Hän punastui — sitten kalpeni hän kalman kalpeaksi. Katkeruus kapinoivia sotamiehiä kohtaan väistyi pelon edestä, joka hänessä syntyi ajatellessaan kauheata kohtaloa, joka odotti häntä. Häväistys ja mitä julmin mestaus — tahi itsemurha, ne olivat loppupäätökset sillä tiellä, jolle hän nyt peräytymättömästi näkyi joutuneen. Hän yritti puhua; vielä kerran tahtoi hän antaa hallitsijan äänen kuulua ja siten pakottaa miehiä kuuliaisuuteen, vaikk'ei hän enään voinutkaan herättää heissä rohkeutta; mutta ääni petti. Ainoastaan valittava korahdus kuului hänen sinertäviltä huuliltaan. Ja kun hän viimein sai sanoja suustaan — ryhdittömiä, katkonaisia ja sitä arvokkaisuutta vailla, joka vaikuttaa alhaiseen kansaan — silloin oli hän sotamiesten mielestä joutunut tappiolle. Raaka nauru kajahti hänelle vastaukseksi.
"Sinä itse tunnet", huusi yksi röyhkeimmistä, "että kaikki on turhaa. Kenenkä puolesta siis meidän pitää tapella? Niin, ylpeän arkontin mielestä olisi oikein, jos kaikki viruisimme verissämme ennenkuin merirosvot pääsisivät hänen pyhään läheisyyteensä. Ehkä, arvelet sinä, tuntee rosvopäällikkö sitten kunnioitusta uljasta soturia kohtaan, joka on antanut toisten kuolla edestään. Ehkä hän tyytyy lunnaihin, joita hän löytää kirstuissasi ja lippaissasi. Mutta me olemme lihaa ja luuta niinkuin sinäkin, ja pidämme sopivampana, että Olbios teurastaa sinun uhrina, mutta säästää meidät!"
"Sinä katala!" huusi Karidemos, tarttuen miehen kurkkuun ja heittäen hänet takaisin, niin että hän oli kompastua. Se oli eräs thrakialainen sotamies, joka oli näin puhunut. Heimonsa koko kiivaudella jatkoi nuorukainen nyt, temmaten miekan huotrasta:
"Uskallappas tuota vielä kerran, niin kyllä pidän huolta siitä, että
Olbios pääsee kaikesta vaivasta sinun kanssasi!"
Sitten kääntyneenä muutamiin maansa miehiin:
"Toverit", huusi hän, "kokoontukaat taajemmin ympärilleni! Mitä se meihin kuuluu, palvelemmeko Olbiosta vai Mileton neuvostoa? Rosvoja ja konnia ovat he kaikki! Mutta Olbioksen suosion saavutamme paraiten, jos viipymättä avaamme portit ja annamme Karidemoksen heidän haltuunsa. Ilo, minä vakuutan sen teille, on tekevä hänet lempeämmäksi. Pahimmassa tapauksessa voimme kuolla tuolla torilla yhtä hyvin kuin täällä linnan pihalla."
Kuusi tai kahdeksan ääntä kuului huutavan suostumusta. Muut eivät liikahtaneet. Muutamat näkyivät jäykistyvän kuullessaan tätä kehnoa kavallusta; mutta enemmistö oli välinpitämätön. Itsekseen taisivat he toivoa että Thrakialaisen mielipide toteutuisi — ja joll'eivät tahtoneetkaan itse koskea arkontin pyhään personaan, niin monelta ei kuitenkaan ollut kaukana ajatus käyttää hyväkseen niin paljon kuin mahdollista, mitä muut aikoivat toimia. "Eteenpäin!" huusi thraldalainen palkkasoturi, joka oli antanut ensi sytykkeen kapinaan. "Pitääkö meidän odottaa siksikuin muurinsärkijä poukahtaa muuria vastaan? Se vähentäisi kirotun tavalla vaikutusta Olbiokseen. Nouse sinä ylös, Mesembrios, ja anna merkki merirosvoille, että tahdot puhua. Me pysymme sillä välin täällä valmiina. Vastustus ei hyödytä sinua, Karidemos. Sinä meidän kaikkien edestä — se on kohtuullisempaa kuin päinvastoin."