"Neaira!" huusi hän puol'ääneen huoneesen, ja kun tämä ei kuullut, astui hän — varmana voitostaan — kynnyksen yli.
Tyttö nousi hitaasti, pyyhki pois kyyneleensä ja sanoi:
"Sinäkö Baios? Miksikä näin hiivit luokseni? Kuinka sinä pääsit sisään?
Olenhan kieltänyt sinua…"
"Vaara halveksii tuollaisia kieltoja. Oletko koko päivän istunut täällä yksin, etkä siis tiedä, mitä kaikkialla puhutaan?"
"Tiedän kaikki", vastasi Neaira.
"Senkin, että olet petetty?"
"Minäkö? Sinä ja Fintias ja kavala Lysistrate! Mitä se minuun kuuluu?"
"Neaira! Etkö sinä saattanut minua todistamaan Akontiosta vastaan?"
"Hyvä; mutta sen tiedätte ainoastaan sinä ja Konon. Konon kyllä karttaa tulla Miletoon, ja sinä —"
"Niin, minä olen vaiti, jos Neaira vihdoinkin täyttää minulle tekemänsä lupauksen. Kuten nyt näet, aion jättää Mileton; mutta en yksinäni, vaan sinun kanssasi. Minä tahdon nyt niittää, mitä olen kylvänyt. Tee itsesi valmiiksi lähtöön ennenkuin on myöhäistä! Tällä tunnilla vielä lähdemme matkaan."