"Minäkö? Ja sinun kanssasi? Oletko menettänyt järkesi?"
"Sinun täytyy, Neaira! Minä en päästä sinua! Vaimokseni täytyy sinun tulla, ja, jumalien nimessä, tahdon varjella sinua niinkuin silmäterääni ja kunnioittaa sinua niinkuin pappi jumalankuvaansa! Tule Neaira! Luota toki minuun! Etkö siis ymmärrä kuinka äärettömästi sieluni halajaa sinua? Ja mitä muuta sinulla on valittavana? Ole varma siitä, että Konon on paljastava osallisuutesi! Paeta sinun pitää, kuten minunkin. Tahdotko siis yksin mennä vieraille maille turvatta ja suojatta?"
"Minä en aio paeta", sanoi Neaira suruisesti.
Baios seisoi niinkuin kivettynyt. Mutta sitten leimahti äkkiä pirullinen tuli hänen tuuheitten kulmakarvojensa alta. Hän pisti kätensä vyöhön ja piti sitten kirjoitettua paperiliuskaa tytön silmien edessä.
"Katso tätä, lue!", sanoi hän kähisevällä äänellä.
"Mitä se tietää?" kysyi Neaira.
"Lue!" toisti seppä. "Tämä paperi on jo huomenna oleva oikeissa käsissä, jos yhä aiot rikkoa valaasi ja tehdä minut naurettavaksi omissa silmissäni!"
Hänen silmänsä kiisivät likaisen paperin yli. Halveksivasti rypisti hän kaunista suutaan.
"Tee mitä tahdot!" sanoi hän kylmästi.
"Minä teen sen, Neaira!" huusi hän niin äänekkäästi, että tämä ehdottomasti peräytyi muutaman askeleen. "Minä teen sen! Sinulla, joka olet halvasta suvusta, ei ole yhtään etuoikeutta, niinkuin Kononilla, rikosveljelläsi, sinut pannaan monivuotiseen vankeuteen — ehkä tuomitaan kuolemaan — kuuletko, Neaira, kuolemaan! Mutta niin minä tahdon! Mennös ennemmin perikatoon, kuin että toinen iloitsisi rakkaudestasi! Vielä kerran kysyn sinulta, Neaira: tahdotko seurata minua, vai gerusian pyöveleitä?"