Zeus lupasi. Mutta Hera yhä epäili tätä hienoa hiehoa ja lahjoitti sen kuningas Argokselle, jolla oli sata silmää. Kun osa silmiä tarvitsi lepoa, sulki hän ne, mutta toiset valvoivat sillä aikaa sitä visummin.
Argoksesta tuli hiehon ankara paimen. Päivällä vartioi sata silmää häntä, yöllä hän oli kytkyessä ja makasi likaisella vuoteella, joi rapakoista ja söi mansikanvarpuja. Hieho aikoi kohottaa kätensä armoa pyytääkseen. Ei ollut hieholla käsiä. Aikoi huutaa apua. Ei muuta ääntä lähtenyt kuin käheä mylvintä.
Heltyi Zeun sydän. Hän lähetti Hermeksen tappamaan Argoksen. Heti Hermes syöksyi jumalien linnasta alas maahan, lähestyi Argosta paimenen muodossa ja soitteli hänelle lumoavalla paimenpillillään suloisia lauluja. Jo torkahtivat Argoksen silmät, toinen toisensa perästä, ja kun sadas silmä ummistui, vetäisi Hermes kalpansa huotrastaan ja sivalsi kuninkaan pään poikki.
Mutta ei mustasukkaisen Heran viha vieläkään lauhtunut. Mielipuoleksi hän saattoi hiehon, joka nyt lähti hulmuamaan maita mantereita. Saapui hieho Niilin rannoille. Nääntyneenä virran partaalle hän taivutti sarviaan taapäin, koroitti silmänsä taivasta kohti ja mylvinällään valitteli Zeun sydämettömyyttä ja kovuutta. — Silloin Zeus kietoi käsivartensa Heran kaulaan, lupasi parannusta ja rukoili armoa Iolle. Heltyi Hera ja antoi Iolle entisen muotonsa jälleen. Hänestä tuli taas nuorekas, ihana impi, ja hänet koroitettiin taivaan jumalattareksi, jolle annettiin hoitoon merenkulku. Merimiehet kääntyivät hänen puoleensa rukouksillaan. Hänen ja Zeun pojasta Epafoksesta tuli temppelien herra ja hänkin astui ylös taivaaseen. Syntyneenä Egyptissä äidistä, joka eli kironalaisena lehmän muodossa, tekivät kreikkalaiset Epafoksesta vastineen egyptiläisten Apis-härälle.
* * * * *
Kertomukset jumalien rakkaudesta maan tyttäriin olivat aivan yleisesti tunnetut koko helleenisessä maailmassa. Jumala lähestyy impeä, impi kauhistuu, lähtee pakoon. Pyhä henki varjostaa immen, impi synnyttää pojan, joka koroitetaan jumalaksi taivaaseen. Eikö neitsyt Maarian ilmestys ole vain toisinto samaa tarua? Neitsyt Maariakin synnytti poikansa alennustilassa lehmien ja aasien keskellä, mutta hänen pojastaan tuli maailman vapahtaja, Jumalan poika. Suunnaton ero on vain siinä, että Jehova ei lähestynyt Maariaa rakkauden hurmiossa, vaan täyttääkseen suuren siveellisen aikomuksensa, pelastaa ihmiskunta iankaikkisesta turmiosta. Raamatun kertomuksen sävy on syvästi siveellinen, kreikkalainen taas puhtaasti lihallinen, ihanteellisen kauniin naisolennon palvominen.
Raamattu pakottaa joskus vastahakoisenkin aiheen taipumaan korkean tarkoitusperänsä alle, ylitse kaiken vakavan ja siveellisesti korkean maailmankatsomuksensa puitteisiin.
Ihmisen muuttuminen eläimeksi ja eläimen ihmiseksi on niinikään yleinen aihe kaikkien kansojen taruissa. Niinkin myöhäisessä raamatun kirjassa kuin Danielin apokalypsissa kerrotaan, että mahtava Baabelin kuningas Nebukadnezar Jehovan käskystä muuttui häräksi, ajettiin ulos ihmisten seurasta, söi ruohoa kuin härkä, kulki laitumella, kunnes hän, niinkuin Io, koroitti silmänsä taivaaseen, pyysi jumalalta armoa ja sai takaisin järkensä. Ja Nebukadnezarista tuli vieläkin mahtavampi hallitsija kuin konsanaan ennen oli ollut.
Mikä tuntuva ero taas on olemassa Zeun ja Väinämöisen kosinnan välillä! Zeus pakottaa kaikki immet myöntymään, hän ei vähän vähääkään piittaa heidän rukkasistaan, heidän kauhustaan, heidän paostaan. Väinämöinen parka taas ottaa vastaan satelemalla satelevat rukkaset alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin. Itkeä tirauttaa hiukkasen, jo koettaa uudelleen. Vaikka olikin niin perin viisas, ei tuntenut sanasutkausta: "vie sinä, minä vikisen, oo vievinäs väkisin".
Lemminkäinen ja Zeus taas ovat saman-hengen lapsia pursuavassa rakkaudenkaipuussaan.