Europa.
Sidonissa asui kuningas Agenor, jolla oli kuvankaunis tytär nimeltä Europa. Zeus oli häneen silmittömästi rakastunut. Mutta Europa karttoi ylijumalaa.
Kun kerran Europa oli mennyt meren rannalle kisailemaan tyrolaisten tyttöjen kera, ajoi Hermes-jumala Zeun käskystä suuren karjalauman samalle rannalle. Tähän karjaan pistihe Zeus itsensä ihanaksi sonniksi muuttuneena. Sonni oli valkoinen kuin lumi, hänen sarvensa kimallelivat kuin jalokivet, ja hänen silmänsä loistivat niin kirkkaasti ja tyynesti, eikä hänen otsansa ollut niin peloittavan jylhä, uhkaava ja syvämietteinen kuin sonneilla tavallisesti on.
Ihmetellen neitoset lähestyivät tätä eriskummallisen viehättävää sonnia, ensin varovaisesti, sitten rohkaistuina, kun sonnin silmäys näytti niin harvinaisen hyvänluontoiselta. Jo taputti Europa sonnia, kurotti kukkasia sonnille syödä. Sonni suuteli häntä kädelle tulisesti, hyppeli ja mylvi niin suloisesti, heittihe pitkälleen rannan keltaiselle somerolle. Jopa uskalsi kuninkaan tytär istuutua sonnin selkään. Sonni lähestyi merta, polkkasi leikillään rannikolla, mutta puhalsihe äkkiä meren syvänteille. Vavisten katseli neitonen rannalle, pitäen kiinni kauniin sonnin sarvista, ja hänen vaatteensa hulmusivat tuulessa.
Samassa silmänräpäyksessä laskihe aallot levolle, ulappa välkkyi rasvatyynenä. Joukko lemmenjumalattaria liihotteli aivan sonnin edessä niin lähellä pintaa, että varpaat viistelivät vedenkalvoa. Heillä oli soihdut kädessä ja lauloivat morsiusloiluja. Nereidit nousivat pinnalle, ratsastivat valaitten selässä ja paukuttivat hurmiossa käsiään. Muut merenneitoset tanssivat piiritansseja Europa-neidon ympärillä. Itse meren jumala Poseidon oli noussut vaunuihinsa ja teki tietä uivalle, puuskuttavalle sonniveljelleen. Jottei mitään puuttuisi, oli lemmenjumalatar, itse Afrodite, ilmestynyt merelle, loikoillen näkinkengän kultaisessa kupurassa, kahden tritonin hinaamana, sirottaen kukkia satalukuisin Europa-morsiamen yli. — Näin sitä juhlakulkueessa kiiruhdettiin Foinikian rannoilta aina Kreetan saarelle saakka. Mutta niin pian kuin sonni tapasi pohjan ja nousi maihin, muuttui hän heti loistavaksi ylijumalaksi, joka talutti punehtuvan kuninkaantyttären, Europan, viileään luolaan.
Ja meri rupesi taas vyörymään ja aallot toisiaan ajelemaan.
* * * * *
Sonni on iänikuinen jumalan ilmestysmuoto maailmassa. Sanotaan Jahveakin kuvatun vanhimpina aikoina tähän tapaan. Apis-härkä ja kultainen vasikka Sinain kupeella muistuttavat samaa palvomista. Mooseksen ja profeettain Jahve oli kuuman hieta-aavikon ankara Jumala, joka ei suvainnut sonninpalveluksen kevytmielisiä menoja. Sillä sonnia kunnioitettiin lannistumattoman lemmentunteensa takia.
Aivan vapaa ei sentään raamattukaan ole tällaisista jumalien rakastumisista maan tyttärihin. 1. Moos. 6, 1-4 kertoo muun muassa seuraavan: "Ja ihmiset maan päällä alkoivat lisääntyä, ja tyttäriä syntyi heille. Ja Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäriä, että he olivat ihanoita ja ottivat itselleen vaimoja, jotka heitä enin miellyttivät." Jehova itse oli sekä naimaton että lapseton, mutta enkelit sen sijaan näkyivät olleen Olympon jumalien hengenheimolaisia, vaikk’ei raamattu syvenny yksityiskohtaisesti kuvailemaan heidän rakkausseikkailujaan.
P. Jaakobin alkuevankeliumi.