— Niin luulin minäkin, sentähden en antautunut heille, vaan omille miehilleni. Tiesin ett'eivät he tunteneet armoa. Tahdoin vaan ennen kuolemaani julkijulistaa koko kansalleni, että, vaikka kohta rikollinen, en hyväksynyt punikkien murharaivoa.
— Niin eivät ajatelleet liikkeen johtomiehet.
— Eivät. Minä pidänkin heitä syyllisinä jokaiseen murhaan. Laivan kapteenin täytyy olla viimeinen uppoavassa aluksessa, he jättivät sen ensimäisinä, ennen kokkipoikiakin. Märssipojat hukkuivat, päällystö pelastui. Se on vastoin merilakia, se on vastoin kaikkia lakeja. Me olimme kaikki ryhtyneet uhkarohkeaan tekoon, minä olin päättänyt vastata tästä teosta ja sen olen tehnyt. Kenen omatunto sallii vetäytymistä edesvastuusta, hän sen tehköön, minua oli opetettu toisin.
— Kuka oli opettanut?
— Isä ja äiti.
— Kunnioitettavia ihmisiä! Mikä toimi isällänne oli?
— Kansakoulunopettaja.
— Taas uusi esimerkki siitä, että näissä perheissä elää korkeat aatteet ja jalo henki.
— Isäni oli sitä paitsi kansakoulujen luojan, U. Cygnaeuksen, kasvattipoika.
— Mainiota. Nyt ymmärrän Teitä. Uros on aina pitkän sankarisarjan luoma. Vanhojen tarujen mukaan jumalien poika.