— Kyll' vaa ne emma' jutteleva' yht' toist, mutt' ei heitti ole uskomist'.
— Ei ollenkaan. Ämmät näkyvät pysyvän ämminä taivaassakin.
— Jämt' oikki!
— Olkoon onneksi! arvoisa kirjallisuutemme isä.
— Takk', takk' bara!
Läksin Väinämöisen pirttiin. Väinämöinen halasi liikutettuna minua oikein karjalaiseen tapaan. Sanoi olleen ikävän yksin elellä pirtissä. Sanoi juorujen taas liikehtineen Tuonelassa.
— Onko Ainoa ja Impi Mariaa näkynyt?
— Tuolla ne ovat leikkineet päivät päästään Ainolan tanhuilla nuorten poikien kera, Aino ylinnä. Olen heidän kisojaan seurannut, en heitä tavannut.
Läksin Impi Mariaa tapaamaan. Menin Neiti Vuoren huvilaan, josta lähetettiin sana tytöille saapua hänen luokseen. Aino ja Impi tulivat juoksujalkaa huvilaan. Syleilin hartaasti tyttöstäni ja kysyin:
— Oletko ikävöinyt setääsi?