Samalla kun olin noussut veneestä tarttui Vähäoja viilettimeen ja ohjasi vakavasti, vapisemattomin käsin eteenpäin kun kuolevainen oli poistunut veneestä. Vene katosi Tuonen joen mustalla pinnalla sivu pyhän Henrikin linnan pois näkyvistäni. Käännyin Agricolan puoleen ja kysyin:
— Mitä sinä, arvoisa piispa, haet?
— Mult' telavus' troppotinkork.
— Troppotinkork?? Sallinet, että kysyn, onko troppotinkork kala vai lintu?
— Sä oles finbyläin', etk' tierä mikä troppotinkork on.
— Jo tiedän, jo tiedän, kun sain vähän aikaa fundeerata. Luulin ensin, että se oli joku raamatullinen sana. Sehän on sama kuin rohtopullon korkki.
— Niin, se on sit' uutta soomenkeelt', em'mä semmottii pruuk' arkiolossa.
Rupesin hakemaan ja löysinkin kohta korkin, jonka annoin piispalle.
— Takk, takk vaa, nyt pitää rustaman onkenraaka ja siim' reiraan.
Kyll' ny vaa kala syö, paljast' vaa pääse lait' tavall' framill'.
— Onko Väinämöiselle sattunut mitään ikävyyksiä minun ollessani matkoilla.