— Meillä oli suuri apu nykyään läsnäolevasta vieraastamme, silloin kun pulmallinen kysymys punikkien lähettämisestä sielunvaellukselle oli esillä, josta vielä tahdon lausua kiitollisuuteni. Varapuheenjohtajamme ehdoittaa, että raati nytkin suvaitseisi kuunnella hänen mielipidettään tästäkin asiasta. Ehkä saan pyytää ihmislasta lausumaan ajatuksensa tästä Tuonelan polttavasta kysymyksestä.
Punastuen korviani myöten korkeasta kunniasta kavahdin pystyyn ja aloin monin kumarruksin:
— Korkeasti kunnioitettu Herra Pyhimys ja arvoisat raadin jäsenet! Niinkuin jo eräs arvoisa puhuja on huomauttanut, ovat kaikkien europalaisten kansojen taivaat järjestetyt aasialaisten, lähemmin sanoen, syyrialaisten ijänikuisten perustuslakien mukaan. Europalaiset kansat, jotka viime aikoina ovat tulleet niin kuuluisiksi monien perin hyödyllisten keksintöjensä kautta, eivät, kumma kyllä, ole keksineet omaa taivasta, vaan ovat orjallisesti jäljennelleet itämaisia esikuvia. Tästä on ollut seurauksena, että europalaisten taivaat ovat käyneet, kuinka sanoisin, epäajanmukaisiksi, hieman vanhentuneiksi ja kaipaisivat korjauksia. Pidän käsiteltävänä ollutta anomusehdotusta tällaisen vakaumuksen ilmauksena. Kiinnitin erityisesti huomioni kolmanteen perusteluun. Siinä mielestäni lausuttiin ajatuksia, jotka olisivat tarkan harkinnan arvoisia. — Mehän kaikki tiedämme, ett'ei elämä lopu kuolemalla, vaan jatkuu taivaassa ijankaikkisesti. Tämän pyhän opin olemme perineet viisailta, miettiviltä ja haaveilevilta aasialaisilta. Saman oppisuunnan mukaan ei tällaista haudantakaista elämää jatku muille kuin ihmisille. Meitä lähinnä seisovat eläimet jäävät tällaisesta elämästä osattomiksi. Tästä kohdasta uskaltaisin lausua poikkeavan mielipiteeni. — Jos katselemme eläinten luustoa, niin se aivan hämmästyttävällä tavalla muistuttaa ihmisen luunrakennetta, niinkuin perustelussa vallan oikein on mainittu. Olen usein maan alta löytänyt luunikaman. En ole ollut miestä päättämään, onko luu aikoinaan kuulunut ihmisen, koiran, vasikan, lampaan tai pukin luurakennukseen. Muoto samanlainen, aine samanlaista. Kaikkihan tunnemme vanhan aasialaisen tarinan Harpagosta, joka söi poikansa keitetyt lihat. Ei hän muodosta eikä mausta voinut tuntea syöneensä ihmislihaa, vaan luuli nauttineensa viattoman karitsan paistia. Eläinten sisälmykset ovat kuin ota ja anna ihmisen sisälmyksien kaltaisia. Tässä pyhässä seurassa tuskin uskaltanen viitatakkaan siihen oppiin, jota tätä nykyä maailmassa saarnataan, että nimittäin ihminen olisi kehittynyt eläimistä, olisi vain kirkas helmi luomakunnan kruunun huipussa. — Kun siis ihmisen ruumis ja sielu kuoleman jälkeen nousevat ylös taivaalliseen elämään, niin eikö voitaisi myöntää, että sellainen mahdollisuus myöskin olisi olemassa eläimiin nähden. Sitä paitsi tavataan eläimissä sielunominaisuuksia, jotka voisivat kaunistaa ketä ihmistä tahansa. Ajatelkaammepa koiran uskollisuutta ja kiintymystä hoitajaansa! Sehän on suuremmoista! Sellaista ei todellakaan tavata kaikissa ihmisissä. Esimerkkejä voisi luetella yhtä loistavia loppumattomiin. Myönnän kyllä, että on eläimiä, niinkuin kissat ja pukit, joitten ominaisuuksista voi olla eri mieltä, mutta ylimalkaan kaikilla eläimillä on luonteenominaisuuksia, jotka ovat erittäin arvokkaita. (Väinämöinen murahti mieltymystään ja Louhi sanoi: poro on tyytyväisin olio koko luomakunnassa). — Näin ollen minusta tuo yliolkainen eläinkunnan kohtelu kuoleman jälkeen tuntuu epäoikeutetulta ja kiittämättömältä. Muistelkaamme, mikä arvaamaton etu niistä on ollut meille kaikille ihmisille maallisen elämämme aikana. Elkäämme unhoittako noita pahoin soimatuita lehmiäkään. Eikö moni pieni lapsi ole heidän maitonsa avulla jäänyt henkiin, kun äidin ruoka on käynyt riittämättömäksi. Tuhansien palleroisien todellinen kasvatusäiti on sittenkin ollut juuri — ammuva lehmä. Sitäkö meidän tulisi halveksia, sentähden ettei sille ole suotu ihanaa lauluääntä. Minä tahtoisin laajentaa rakkauskäsitettämme. Sinun ei ainoastaan tule rakastaa lähimmäistäsi, vaan jumalan luomaa koko luomakuntaa. Vasta silloin sinun rakkautesi on laaja ja syvä. Eläköön ijankaikkisesti ihmistä palveleva eläinkunta!
Väinämöinen ja Louhi nousivat ylös paikoiltaan ja tulivat liikutettuina kättelemään minua. Agricola nousi myöskin istuimeltaan ja sanoi kyynelsilmin minulle puhtaalla kirjakielellä:
— Vanhempani kertoivat että minunkin äitini oli kuoleman kynsissä minut synnytettyään, mutta että henkeni säilyi vain köyhän perheemme ainoan vuohen maidolla.
Puheeni eläinten hyväksi oli järkyttänyt korkean raadin jäsenten mielet, niin että äänestyksen tulos näytti epäiltävälle. Silloin nousi Neiti Koski paikoiltaan ja, pelastaakseen tilanteen, lausui:
— Herra puheenjohtaja! Tahdon vaan ilmoittaa, että jo maailmassa tämän ihmislapsen maailmankatsomus leimattiin "matalaksi".
Sanoi ja istuutui tuolilleen. Mutta en minäkään tahtonut hellittää, vaan pyysin puheenvuoroa ja sanoin:
— Korkeudessa se ei vedä vertoja Neiti Kosken maailmankatsomukselle, sillä tämä leijailee ilmassa, puhkasee pilvet ja tähtitarhat, kulkee tuulen tuuditeltavana pilvilinnana ilman perustusta ja pohjaa. Minun on matalampi, mutta makaa laajan perustan ja syvälle upotetun kivijalan varassa. Jokainen kerros liittyy toiseen. Siinä ei ole ammottavia aukkoja. Se on sanalla sanoen europalaisen maailmankatsomus.
Pyhä Henrik kohosi pystyyn ja lausui: