— Hyi jee, setä, minä pelkään, vikisi Impi Maria, lupasithan olla siivolla, ja nyt jo portilla suututit pyhän Pietarin.
— Sovitaan pois, pyhä aramealainen, mikä on viimeinen hinta sisäänpääsystä.
— Malta vähän, kun sinua tarkemmin tutkin. Ethän olekkaan oikea vainaja, eikä taida tyttökään olla. Kuuleppas, sellaisista tulokkaista ei ole taksaa määrätty. Niistä otan, mitä haluan. Sinunlaisesi ovat harvinaisia vieraita. Maksa pois sata markkaa itsestäsi ja puolet tytöstäsi, muuten saat palata sinne, mistä olet tullutkin.
— Maksa pois setä, maksa pois, minä pelkään, hätäili Impi.
Otin lompakon esille ja maksoin summan seteleissä.
— No nyt saatte vapaasti lähteä. Sinähän maksoit 600:n punikin puolesta. Niitä kyllä tulee huomenna enemmänkin tänne. Kulkekaa vaan jonon jälessä, niin ette eksy tieltä.
Läksimme kiivaasti astumaan Impi Marian kanssa punaisten ja valkoisten jälkiä.
— Maksoitko Suomen pankin setelillä vai Kullervo Mannerin? kysyi Impi.
— Tietysti Kullervo Mannerin. Toivottavasti Pietari juutalaisena saa setelit säretyiksi.