alotti laulaja uutta laulua. Nyt jo kolkutin kovemmin.
— Astu sisään vain, kuului mahtava ääni pirtistä. Mitä sinä siellä eteisessä kolistelet?
Avasin oven ja astuin päättävästi tupaan:
— Elä tervehenä laulaja ijänikuinen!
— Terve tervehyttäjälle. Ilmielävä inehmon poika! Mi sinut Manalle saattoi? Punakka olet kuin minäkin.
— Pakenin sietämättömiä oloja Suomessa.
— Niinkuin minäkin aikoinani.
— Näin purtesi, ikirunoja, Orionin ulkosatamassa ankkuroituna. Milloin palannet maailmalle lupauksesi mukaan.
— Kohta palaan. Olot käyvät taas täällä tuiki sietämättömiksi.
— Puhut kirjakieltä, rakas isä, et Karjalan runosointuja, kuten veljesi Ilmarinen.