— Hän laulelee alinomaa, sanoi neiti Koski.
— Mitäpä laulaja ijänikuinen muuta tekisikään joutessaan.
Kuunnelkaamme mitä syntyjä syviä Väinö laulelee.
Seisatuimme, kuuntelimme. Sanat kuuluivat nyt selvästi.
"Nei-jot niemien nenissä
Katselevat, kuuntelevat".
— Voi onnetonta ukko rahjusta, huudahti neiti Koski. Aina vaan samat ajatukset mielessä. En kehtaa tulla sisälle. Menkää, olkaa hyvä, loppumatka yksinänne.
VÄINÄMÖISEN PIRTISSÄ.
Kunnioituksesta kuulua runoilijaa ja laulajaa kohtaan melkein varpaillani hiivin Väinölän pirtin uksille. Nousin rappusia, ja nappasin arasti ovelle.
"Nei-jot niemien nenissä."
kuului vain sisältä. Nappasin uudelleen hiukan kovemmin.
"Miss' on kuss' on minun kultani
Kussa asuvi a-armahani."