Mentiin kääntösillalle ja minä ryhdyin kampeamaan siltaa virranhaaran yli. Toisella rannalla oli neiti Koski jo vastassa. Myöskin leikkotukka, käherretty pää ja lempeän runollinen ilme kasvoilla.
— Tuon omituisen vieraan, sanoi neiti Vuori. Vapaaehtoisesti Manalle lähtenyt. Ehkä tunnette toisenne.
— Minulla on ollut kunnia tuntea Neitiä ennen muinoin maailmassa.
— Tervetuloa vaan Manan majoille, sanoi neiti Koski. Ikäviä kuulumisia Suomesta. Puolueet taistelevat teräasein keskenään. Meidän aikoina tyydyttiin kynään ja puheisiin.
— Työväen puolue on tottuneempi käyttämään kirvestä ja puukkoa kuin kynää ja suuta. Siitä eroitus. Barbariian ikivanhat aseet ovat taas välkkyneet Suomessamme.
Neidit vetäytyivät syrjään keskustelemaan toimintaohjelmasta. Silmäilin saarta, missä minulla oli olosija määrätty Manalla viipymiseni ajan. Väinämöisen pirtti sijaitsi keskellä saarta sen korkeimmalla kunnaalla, pihlajien, tuomien ja erittäin koristeellisten katajien keskellä. Tämä pienempi saari oli sillan kautta yhteydessä toisen suuremman saaren kanssa. Keskellä oli korkean raadin sali. Suuri kivinen rakennus, tornilla varustettu, muistuttava suuresti Turun tuomiokirkkoa. Saaren kauimmassa niemen nokassa häämötti linna. Siellä asusti pyhä Henrikki. Vasemmalla puolella niinikään Kuusiston linnan malliin tehty upea palatsi. Piispa Maunu Tavastin asunto. Oikealla puolella aivan rannalla majaili Mikael Agricola, suuressa mutta yksinkertaisessa kalastajamajassa. Ranta-aitan ympärillä oli potkuja, verkkoja ja nuottia kuivamassa pitkien tankojen päällä. Agricola oli, niinkuin kaikki tiedämme, kalastajan poika Pernajasta eikä malttanut joutoaikanaan olla harjoittamatta isänsä ja omaa tuttua ammattiaan lapsuusvuosiltaan. Itse korkean raadin rakennuksessa, sen kivijalassa, piti Henrik Gabriel Porthan kortteeria, vanhan huushollerskansa kanssa.
— Neiti Koski saattaa Teidät perille, sanoi neiti Vuori. Meidän yhteinen toivomme olisi, että Te tahtoisitte edesauttaa pyrintöjämme ja koettaisitte istuttaa Väinämöiseen edes itusia kristillisyyden korkeista siveellisyysihanteista. Muistelemme molemmat, että Te joskus nuorempana olette lausuneet ajatuksia, jotka eivät aina ole olleet sopusoinnussa näitten pyhien ihanteitten kanssa, mutta meidän varma vakaumuksemme on, että Te nyt vanhemmuuttanne olette tarkistaneet mielipiteitänne.
— Saan kohteliaimmin kiittää luottamuksestanne. Jos en pahoittaisi kunnioitettujen neitien mieltä, tahtoisin vaan saada lausutuksi, että terve mies kristillisten siveysihanteitten mittapuun mukaan arvosteltuna pysyy ala-arvoisena oliona aina haudan partaalle saakka.
— Niin, sanokaapas muuta!
Läksimme hitaasti astumaan kunnasta ylös. Kuului laulunhyrinää pirtistä.