— Tyttö, sinä menet Ainon luo asumaan, sanoi neiti Vuori.
Neiti Vuori avasi portin, kulki edellä ja me marssimme perästä, Impi
Maria syrjäkaria laahaten minun talutuksessani.
— Saa kai tyttö käydä minua tervehtimässä Väinämöisen pirtissä?
— Louhi tulee joka aamu klo 11 siivoamaan pirttiä ja keittämään teetä. Silloin lasken tytön sillan yli. Klo 12 alkaa korkean raadin istunto, johon mekin otamme osaa. Silloin pitää tytön poistua Ainon luo. Kello 10 illalla menemme, minä ja Neiti Koski, levolle. Silloin käännetään silta tälle puolelle. Se ehkä loukkaa Teidän elämäntapojanne, mutta Väinämöisen maine vainajien silmissä vaatii tällaisia ankaroita toimenpiteitä.
— Olen tottunut punikkien vallan aikana Helsingissä saapumaan kuoleman uhalla kotia jo klo 8 illalla.
— Se on hyvä.
Aino tuli meitä vastaan. Nuori, kirkassilmäinen tyttö, keltatukkainen kuin Impikin. Otsassa oli punainen nauha ja nauhasta riippui kaikenlaisia kulta- ja hopearahoja, saksalaisia koltuskoita. Kaulassa oli helminauha, kauniita Laatokan simpukan jyviä, ja rinnassa oli risti. Aino ihastui nähdessään Impi Marian ja kuullessaan, että Impi jäisi hänen huostaansa. Hän tarttui Impi Mariaa käsistä kiinni ja hypitti häntä huimasti.
— Ruvetaan heti noppasille ja tarhasille, huudahti Aino.
Impi Maria riemastui ja kävi leikkiin käsiksi täysin tyytyväisenä oloonsa.
— Hyvää yötä Impi! Tule huomenna klo 11 sillalle, niin pääset minun luokseni Väinämöisen pirttiin.