— Hän saa asua Ainon luona. Ainon huvila on tässä aivan naapuruudessa. Minä pidän häntäkin silmällä. Hän on niin nuori, vasta 18:n maallisen vuoden vanha.
— Minä en mene Ainon luo, sanoi Impi. En mene!
— Miksi et rakkaani, sanoin minä. Hän on niin kiltti. Hän osaa heittää palloa, hän hyppää barbiita, hän laulaa kauniita lauluja ja hän ui niin kepeästi kauas järven ja joen luodoille.
— En mene, en mene! Tulen sinun kanssasi!
— Onko tyttönne ehkä lellitelty? Hän vastustaa setäänsä! sanoi neiti
Vuori. — Minä kysyn sinulta, tyttö, miksi et mene Ainon luo asumaan?
Vastaa kun minä kysyn!
Impi Maria säikähti, tarttui minua kädestä kiinni ja supatti hyvin hiljaa korvaani:
— Kun se Aino on ihan alasti. En minä ilkeä hypätä barbiita sellaisen kanssa. Hyi jee!
Minä nauroin ääneen. Tämä ei miellyttänyt Neiti Vuorta.
— Ei Aino aina ole alasti, lohdutin Impi Mariaa. Kyllä sillä on hameet ja röijyt, ehkä p——kin.
Viimeiset sanat supatin.