Seitsemäs kohtaus.
Kurman. Sitten Malla, ja Gerda.
Kurman (panee tyytyväisenä nuuskataulikan kannen kiinni). Turkasen kelpo poika! Tämä historia tulee piristämään minua erinomaisesti näin kesäkuumalla.
(Malla ja Gerda tulevat nopeasti rakennuksen takaa;
Gerdalla on pieni käsikori, jonka hän laskee pöydälle).
Malla. Oh, Herra Jumala, millaisessa kuoleman tuskassa minä olen ollut sinun tähtesi, rakas Matti! Joka hetki odotin, että hän hyökkäisi sinun kimppuusi keppineen ja silloin olisi ollut minun syyni, että lähetin Tiinan tuomaan sen tänne. Ja muutoin, mitäpä keppi tehoo heikkomieliseen, sillä niillähän ei ole mitään tuntoa ja voimia niillä on kuin kymmenellä tavallisella miehellä.
Gerda. No mitä oli hänellä sinulle, isä, sanottavaa? Ja mistä rikoksesta hän puhui?
Kurman. Ei hän puhunut mistään rikoksesta.
Malla. Mutta kuulinhan vallan selvästi hänen sanovan, että hän on suuri rikoksellinen ja — Herra tietää, vaikka hän olisi murhaaja.
Gerda. Täti luuli ihan varmasti, että hän hyökkäisi sinun kimppuusi. Minulla oli koko työ estäessäni häntä leikkaamasta siteitä ja nyhtämästä vaatteen nukkaa valmiiksi siltä varalta, että sinä haavoittuisit.
Kurman. Vai olette te kuunnelleet. Ja rangaistukseksi siitä ette koko asiasta saa tietää mitään ennenkuin kolmen viikon päästä, kun herra Franck on matkustanut pois. Kas niin, älkää pyytäkökään! Ja sitä paitsi olen luvannut, etten ilmase hänen salaisuuttaan kellekään. Mutta niin paljon voin sanoa, että teidän pelkonne on vallan turha. Miesparan heikkomielisyys ei ole sitä lajia, että se voisi ketään vahingoittaa.