Gerda (itku kurkussa). Päästäkää minut täältä sanon minä!
Aksel (nousee seisoalleen ja ojentaa Gerdalle kätensä, johon hän ei kumminkaan tartu, vaan kiiruhtaa alas kiveltä). Kas niin, nyt olette vihoissanne ja menette luotani sisään.
Gerda (uhmaillen). Enpäs ole vihoissani enkä —
Aksel. Ettekä mene sisään?
Gerda (kuten äskenkin). En, minä poimin vattuja illaksi.
(Menee pöydän luo koria hakemaan).
Aksel. Aijotteko olla ahkera? Onnellinen se, joka sellainen voi olla!
Gerda (joka on muuttanut jakkaraa vattupensaan luo). En minä ainakaan estä teitä olemasta.
Aksel. Saanko auttaa teitä?
Gerda (poimien vattuja koriin). Kiitoksia — mutta voiko kukaan luomisen herroista alentua vattuja poimimaan?