(Koettaa solmua irroittaa).
Tiina. Usch, kuinka rouvan kasvot menivät vallan sinisiksi. Ei, kyllä meidän vain täytyy se leikata.
Malla. Mene sitten sisään noutamaan suurta teurastusveistä.
Tiina. Teurastusveistä? Senhän rouva hävitti viime viikolla.
Malla (nolona). Hävitinkö minä? Etköhän vain sitä itse tehnyt.
Tiina. Eipäs olleskaan, sillä rouvalla se viimeksi oli, sillä sen jälkeen kun rouva sillä vuoleksi eräänä päivänä tikkuja, en sitä ole nähnyt.
Malla. Voipa niinkin olla, rakas Tiina, ja olin tyhmä kun en ostanut uutta, kun eilen olin Helsingissä.
Tiina. Tietysti oli rouva tyhmä. (Katsoo oikealle). Tuolta tulee Franck, pyytäkäämme häntä auttamaan, sillä rouvahan sanoi, että hullut ovat niin väkeviä.
Malla. Ei, ei! Ennemmin annamme sen olla paikoillaan. (Päästää nuoran.) Mutta mitä näin? Gerdahan on hänen kanssaan. Tyttöraukka! Että hän uskaltaa yksin mennä metsään tuollaisen ihmissyöjän kanssa.
Tiina (myhähtäen). Neitihän kulkee hänen kanssaan käsikoukussa.