Malla. Mutta otahan kumminkin — minun tähteni.
Gerda. No ja (ottaa sen. Itsekseen). Minäpä pyydän herra Franckia opettamaan minua maaliin ampumaan, sillä sitä olen jo kauvan halunnut.
Malla aikoo mennä sisään, ja kun hän aikoo hiipiä Akselin
sivuitse, kääntyy tämä ympäri ja pidättää hänet kysyen:
Aksel (hyvin kohteliaasti). Kuinkas voitte tänään eilisten kemujen jälkeen?
Malla (hieman peloissaan). Kiitoksia vain — aivan hyvin.
Aksel. Neiti Gerda on puhunut minulle, että teillä on vaarallinen sydämen rasvettuminen. Teidän pitäisi olla varuillanne rouva Ström, eikä antautua yövalvomisiin niin usein kuin olette tälläkin viikolla tehneet.
Malla (mielissään). No se täytyy minun sanoa, etten todellakaan odottanut, että Franck kysyisi sydänvikaani — sillä totta tosiaan en ole tottunut, että kukaan sitä tässä talossa tekisi.
Gerda (hymyillen). Siinä oli letkaus minulle.
Aksel. Minä kyllä tiedän, ettei sellaisten tautien kanssa ole leikiteltävä. Tätini, valtioneuvoksetar Lejonram sairastaa myöskin sydämen rasvettumista.
Malla (lähenee häntä, hyvin mielissään). Vai niin, onko hänelläkin se tauti? Valtioneuvoksettarella? Enpä tosiaankaan tietänyt, että tautini olisi niin ylhäistä laatua.