Aksel. Ettekö? Sehän on ylhäisimpiä tauteja. Eikös täti Malla, — ai, anteeksi taaskin. Mutta tuskinpa tulee muu neuvoksi kuin että annatte minun kutsua itseänne täti Mallaksi, sillä vallan tahtomattanikin teen sen kumminkin!
Malla (ojentaa vallan ihastuksissaan hänelle kätensä). Ah, tehkää vain niin — erittäin mielelläni — (muistaa ja peljästyy, kun Aksel puristaa hänen kättään). Mutta nyt minun pitää mennä sisään toimiini. (Sivumennessään hiljaa Gerdalle). Olet oikeassa, tämä päivä lienee hänen parhaimpia päiviään — hänhän on oikein herttainen.
(Menee vasemmalle).
Kolmas kohtaus.
Gerda. Aksel.
Gerda (nauraen). Tepä olette aika lumooja.
Aksel. Niin katsokaas, minä olen aina ollut vastustamaton vanhoihin muoreihin nähden. Ja jotain korvaustahan minulla pitää ollakin siitä, etteivät nuoret tytöt minusta koskaan välitä.
Gerda (käy pöytään ja alkaa muodostaa molempia kukkakimppuja yhdeksi). Se seikka kai ei teitä suuresti surettane.
Aksel. Kuinka niin?
Gerda. Tehän pelkäätte naisia.