Aksel. Minäkö? Mistä olette sen saaneet päähänne? Ah, nyt minä ymmärrän, ha, ha, haa! Tosiaankin, kun kolme viikkoa sitten tulin tänne, pelkäsin hieman naisia, mutta pelkoni on viime aikoina kokonaan haihtunut ja siitä on minun teitä kiittäminen. Ah, te ette tiedä, mistä arvosta te olette minulle tänä aikana ollut.
(Menee perälle koivun luo, ottaa kynäveitsensä ja alkaa piirustamaan isoa A:ta koivun runkoon G:n oikealle puolelle).
Gerda. Minua ilahuttaisi suuresti, jos onnistuisin sovittamaan alussa osoittamaani epäkohteliaisuutta. (Kääntyy ympäriinsä). Mitä te teette? Ettekö saaneet eilen G:tä valmiiksi?
Aksel. Kyllä, mutta nyt minä teen A:n.
Gerda. Ei millään muotoa!
Aksel. Te kai luulette sen merkitsevän Akselia? Eei! Niin nenäkäs en minä ole. Gerda ja Aksel vierekkäin, sehän näyttäisi kihlauskortilta.
Gerda (taivuttaa hämillään päänsä kukkien ylitse ja Aksel tarkastaa häntä).
Aksel. Eihän toki! A:han on nimenne loppukirjain — G, A, merkitsevät Gerda — varsinkin jos panen ajatusviivan noitten väliin. Ja jos sen teen, niin ymmärrättehän, ettei A voi merkitä Akselia — Gerdan ja Akselin välillähän ei saa olla mitään ajatusviivaa eli kuinka, neiti Gerda?
Gerda muuttaa tuoliaan niin että hän on vallan selin Akseliin.
Aksel (jatkaa piirustamista). Kun minä kahdeksan päivän perästä matkustan enkä enään koskaan tule takasin, niin silloin voi A merkitä Akselia ja silloin tulee tuo ajatusviiva olemaan vähennysmerkki. Gerda, siitä pois Aksel. Kukahan voi sen laskea. (A on nyt valmis ja samoin ajatusviiva). Katsokaas, tuollaiselta se näyttää (lähenee Gerdaa) jos te olisitte oikein kiltti ja jos te vähänkin minusta pitäisitte, niin te sanoisitte, että Gerda pois Aksel on yhtä kuin —