(Kääntää hänelle selkänsä).
Kurman. Loppua en ole voinut keksiä ja sinun täytyy olla siinä minulle avullisena.
Gerda. Minä en ole mikään keksijä!
(Nousee ylös ja tahtoo lähteä, mutta Kurman pidättää hänet).
Kurman. Älähän! Istuhan hiljaa — satu on vallan lyhyt. Oli kerran —
Gerda — ilkeä isä, jolla oli onneton tytär.
Kurman. Ei, vaan oli kerran iloinen ylioppilas, joka oli asettunut maalle luekslmaan. Hän onnistui joutumaan siivoon perheeseen, jossa erittäinkin perheen isä oli älykäs mies.
Gerda. Tuon kohdan voit hypätä yli.
Kurman. Parhaan paikan koko jutussa. Onnettomuudeksi oli tällä rakastettavalla ja kaikin puolin kunnon miehellä tytär, joka välitti liian vähän tuosta ylioppilaasta. Tytär oli aika veitikka, joka laski verkkonsa pyydystelläkseen miehiä, vaikkei ollut vielä ketään onnistunut saamaan pauloihinsa ja sen lisäksi oli hänellä vielä se heikkous, että hänen piironginlaatikkonsa olivat aina epäjärjestyksessä —
Gerda (kiukustuneena). Se on ilkeä vale!