Gerda. Kiitoksia sadusta, isä! Saanko antaa sinulle suutelon siitä? (suutelee Kurmania). Ja tässä toisen vielä kaupantekiäisiä siitä, että olet kiltein isä maan päällä. Ja nyt saa hän tulla.
(Menee perälle, nousee hitaasti kivelle ja istuutuu sen korkeimmalle huipulle).
Kurman (huutaa). Aksel! Tännepäin!
Seitsemäs kohtaus.
Edelliset. Aksel ja Malla (oikealta).
Malla. Kiitoksia. Ei Akselin tarvitse hinata kauvemmaksi tällaista vanhaa alusta — (päästää hänen kätensä). Jos kuka olisi sanonut minulle tänä aamuna, että minä ennen tätä iltaa kulkisin Akselin kanssa käsikoukkua, niin en sitä olisi ikänäni uskonut. Ajatteles Matti, että hän ei olekaan — — —
Kurman. Sen kyllä tiedän. (Syrjään Akselille). Kaikki on selvillä. Olen hänelle puhunut koko jutun ja esittänyt kysymyksesi.
Aksel. Ja vastaus?
Kurman. Sen saat noutaa tuolta.
(Viittaa kivelle päin, vie Mallan mukanaan etunäyttämölle, jossa he innokkaasti puhelevat keskenään, huomaamatta mitä tapahtuu).