"Niin kyllä, sillä se ei ole kullasta, se on pelkkää tompakkia!" huusin minä äreästi.
"Tompakkia? Mitä se on?"
"Paljasta roskaa", sähisin minä.
Mimmi-rouva ei tietysti ymmärtänyt, mistä kysymys oli, ja silmäsi neuvotonna milloin minua milloin mitätöntä miestä.
"Aivan oikein", sanoi tämä, "paljasta roskaa, ihan arvotonta roskaa!
Teidän herra miehenne erehtyi luullessaan sitä kullaksi."
Mimmi-rouva vaipui alas tuolille ja peitti käsillään kasvonsa.
"Ja sitten olisi minulla vielä omasta puolestani vähän asiaa", sanoi pelättävä mitätön. "Nimeni on Paulson, salapoliisi Paulson. Tässä on todiste-osotus, jos herrasväki suvaitsee katsoa sitä."
"Salapoliisi…?!" änkötimme Mimmi-rouva ja minä, melkein yksin suin.
"Onko teillä mitään tuollaista todiste-osotusta, herra Müller?"
"Minulla? — Ei … mitä minä sillä tekisin?"