"Vai ei; no, siinä tapauksessa pyydän että hyväntahtoisesti seuraatte minua. Herra poliisikommissarius tulee varmaan hyvin iloiseksi, saadessansa tehdä teidän tuttavuutta, herra Müller, ja teidän rouvapuolisonne…"
"Hiiteen minun rouvapuolisoni!" huudahdin hypäten tuolilta raivostuneena. "Minulla ei ole mitään rouvapuolisoa — kaikeksi onneksi."
"Ah, ettekö olekaan nainut?" nauroi harmaapukuinen. "Siinä tapauksessa ehkä rouvakin hyväntahtoisesti tekee meille seuraa. Herra poliisikommissarius on hyvin utelias, kun on kysymys tällaisista pienistä perhesuhteista. Ne ovat hänestä niin kovin hupaisia! Minulla on vaunut odottamassa. Niitä voi herrasväki käyttää, ja rouvan sopii ottaa pienonen mukaansa."
"Herra!" huudahdin minä harmistuneena ja syrjäyttäen niin paljon kuin minun oli mahdollista kaikkea nuorellista kunnioitusta esivallan palveliaa kohtaan — "herra, heittäkää jo sopimaton ivanne, menkää kotiin ja ilmoittakaa herra poliisikommissariukselle, että minun on kunnia esiintyä hänen luonaan, niin pian kuin olen syönyt puolisen. Tulen antamaan hänelle tyydyttävät tiedot omasta itsestäni ja tästä rouvasta."
Mutta nyt olisitte nähneet tuota mitätöntä! Hän otti tuimistuakseen ja sanoi äänellä, joka ei tuntunut sallivan vastustusta:
"Teette järkevästi, herra Müller, jollette yritäkään vastustelemaan. Olisi kaiketi teille ja teidän rouvallenne hyvin vastenmielistä, jos antaisin poliisikonstaapelien saattaa teitä pitkin katuja."
"Poliisikonstaapelien!"
Mimmi-rouva purskahti itkuun tätä uhkausta kuullessaan, ja minä olin vähällä noudattaa hänen esimerkkiään. Kiiruhdin sentähden ottamaan esiin nenäliinani ja aloin innokkaasti siivoella nokkaani, siten voimattomassa vihassa salatakseni esiintunkevia kyyneleitäni. Mutta silloin tempasi pahanilkinen salapoliisi äkkiä nenäliinan kädestäni ja sanoi ilkkuen:
"Kuinka hieno nenäliina teillä on — herra Müller! Suuri, punanen vaakuna, joka penikulman päässä ilmaisee paroonin! Suvainnette, että otan sen mukaani — todistuskappaleeksi?"
"Alentaisin itseni, jos enempään sananvaihtoon rupeaisin kanssanne", vastasin ylenkatseellisesti. "Lähtekäämme!"