Ja me lähdimme todella. Nyyhkivää Mimmi-rouvaa, jonka koko ruumis vapisi, täytyi minun taluttaa alas rappusia, ja salapoliisin täytyi ottaa kantaakseen tiesi kuinka moneen vaatteeseen kääritty Fumps. Tuo pieni ihmisalku oli nyt erinomaisen hyvällä tuulella ja hymyili ystävällisesti oikeudenpalveliaa vastaan.
Alaalla etehisessä tapasimme hotellin isännän.
"Minä pyydän, herra, että suoritatte laskunne, ennenkuin jätätte hotellin."
Monenmoiset onnettomuuteni olivat tylsistyttäneet minua siihen määrään, etten tästä uudesta salamaniskusta ollut juuri millänikään. Vastasin isännälle tyynesti:
"Ikävä kyllä, en nyt tällä hetkellä voi sitä tehdä; mutta päivän kuluessa toivon saavani sähköteitse rahaa. Jos poissaollessani sähkösanoma saapuisi parooni Wallrodelle, niin lähettäkää se minulle. Tämä herra tässä sanoo teille, missä minua saa tavata."
"Missäkö teitä saa tavata — sen tiedän kyllä jo itsekin, herra parooni", vastasi isäntä ivallisesti. "Vastaiseksi pidän minä takavarikossa kapineenne."
Minä en huolinut mitään vastata tuolle katalalle miehelle; lähdin ääneti ulos ja nousin kadulla odottaviin vaunuihin. —
Puolen tunnin kuluttua sain astua poliisikommissariuksen eteen. Oi, taasen — mikä kohtalon iva! Herra poliisikommissarius ei ollut kukaan muu, kuin tuo kauhea harmaapartainen profeetta, joka Argolaivassa oli ennustanut, että tulisin viinahulluksi. Tämä peto ihmishaamussa kyllä ilolla tuomitsisi minut kuolemaan, jos se vain kävisi päinsä — siitä olin vakuutettu. Peräydyin sentähden pari askelta kuoleman kalpeana ja koetin päästä ovelle, mutta siinä oli pari poliisimiestä, jotka töyttäsivät minua eteenpäin viheriän pöydän luo, jonka takana kauhea tuomarini istui.
"Tiesin sen, nuori mies, tiesin että pian taasen yhtyisimme!" alkoi hän ja hänen terävät, harmaat silmänsä tutkivat minun solakkaa olentoani oikein silminnähtävällä mielihyvällä. Sitten lisäsi hän voitonriemulla: "Näinhän minä kohta, minkä hengen lapsia te olette; näin, että juoksisitte suoraa päätä syliini. Tosin tapahtuu nyt tämä enemmän teidän huonosta onnesta kuin minun ansiosta, vaikka olinkin ihan teitä varten matkustanut Englantiin."
"Minua varten?" — Seisoin siinä liikkumattomana hämmästyksestä.