"Niin, juuri teitä varten", kertasi tuo kauhea, iloiten minun hämmästyksestäni. "Ja nyt ottakaamme katsellaksemme asiaa, jos olette niin järkevä, ettette tee mitään tyhmyyksiä. Siis pöytäkirjaan: Mikä on teidän nimenne, nuori mies?"
Minä mainitsin empimättä oikean nimeni. Kurjat sbirrit — tarkoitan poliiseja — olivat vähällä purskahtaa nauruun ja itsepä tuima kommissariuskin hymyili — jos semmoinen peto voi hymyillä.
"Ja missä ja milloin olette syntynyt — anteeksi, minun tulee kai sanoa: jalosukuinen herra?"
Mainitsin paikan ja vuosiluvun.
"Mitä olette?"
"Parooni, olenhan sen jo sanonut."
"Niin kai, parooni — tietysti te olette parooni. Mutta minä haluaisin tietää, mitä te teette, mikä virka teillä on?"
"Virka? Minä tavoittelen tohtorin arvoa — harjoittelen opintoja."
Nyt purskahtivat poliisit takalistossa nauruun ja heidän arvoisa kommissariuksensa sanoi ivallisesti:
"Olettekin niitä harjoitelleet oivallisesti kansainvälisillä petkutusmatkoillanne. Meidän tulee nyt pitää huolta siitä, että pääsette pitemmäksi aikaa rauhaan viisaustieteellisiä tutkimuksianne hyväksenne käyttämään."