— Hyvä Jumala, siunaa kaikkia ihmisiä Suomessa, Ranskassa ja Venskassa.

Siinä se nyt oli koko maailma! Ja oli tärkeätä, että Jumala muistaisi mitä siihen kuului. Olisi hän jo ennemmin huomauttanut, mutta kun ei ollut edes tiennytkään, että heitä oli niin monta. Nyt oli kaikki niinkuin ollakin piti ja sitä myöten hyvässä järjestyksessä.

Tyytyväisenä myötävaikutukseensa puristautui hän äidin kaulaan, otti vastaan hänen suudelmansa, kellahti seinään päin ja nukkui.

Hänellä oli usein jotain kahdenkeskistä Jumalan kanssa. Oli niin mukavaa, kun oli sellainen, jolta voi pyytää mitä tahansa, sellaistakin, jota ei äiti eikä isäkään voinut antaa.

Ja niin hän yhdessä Jumalan kanssa järjesti monet asiat.

Ainoastaan silloin tällöin olin puhunut hänelle Jumalasta ja yleensä harvoin uskonnollisista asioista. Halusin jättää hänet rauhaan enkä tahtonut tyrkyttää hänelle sellaista, josta hän helposti saisi kyllikseen. Kun hän myöhemmin tutustui uskonnon asioihin, kirkastuisivat ne hänelle ehkä ilmestyksiksi, joita ei mikään kulunut läksy ollut häiritsemässä. Pelkäsin, että kun niitä pienestä pitäen tottuu ajattelemattomasti toistamaan, niin kuluu usein vuosia, ellei vuosikymmeniä, ennenkuin niiden totuus ja kauneus leimahtaa näkyviin kovettuneen sanakuoren alta.

Olemme siitä perästäpäin keskenämme keskustelleet, ja olet myöntänyt minun olleen siinä oikeassa.

Annoin pojalleni hänen ensimmäisinä elinvuosinaan yhden ainoan uskonnollisen käsitteen, sen nimittäin, että oli olemassa Jumala, joka näki kaiken ja tiesi kaiken ja oli joka paikassa läsnä, koska hän asui ihmisten sydämissä ja puissa ja eläimissä, vieläpä mullassakin ja auringonpaisteessa. Hän kuuli, puhuipa hänelle milloin tahansa, ja hän tahtoi kaikkia auttaa. Tämä oli Yrjöstä selvää ja käsitettävää puhetta ja hänellä oli rajaton luottamus tätä korkeinta olentoa kohtaan.

Hän mietiskeli joskus otsa rypyssä näitä tällaisia asioita.

Muistan erään aamun, jolloin vielä aamutöissäni puuhaten kuljin tomuviuhka ja liina kädessäni huoneesta huoneeseen ja poika kintereilläni pyöriskeli. Silloin hän pysähtyi äkkiä ja katsoi minua silmiin: