"Mikä salaisuus Murielilla ja sinulla on keskenänne?" kysyi hän. "Minusta tuntuu, kuin olisi teillä sellainen."
Grange sulki hitaasti oven. Hänen kasvoillaan oli omituinen ilme, melkeinpä pelokas. Hän istuutui Daisyn viereen.
"Olet oikeassa, Daisy", sanoi hän. "Tätä asiaa emme voi sinulta salata."
Daisyn kasvojen ilme muuttui samassa. Hän hypähti kiivaasti ylös.
"Blake!" huudahti hän kummastuksen, tyytymättömyyden ja moitteen sekaisella äänellä.
Blake väisti hänen katsettaan.
"Etkö onnittele minua, Daisy", sanoi hän hiljaa.
Daisy oli sangen kalpea. Hän nojautui uuninreunustaan.
"Mutta, Blake", sanoi hän sitten, "se ei ole oikein. Hän kuului Nick'ille jo kauan ennen, kuin sinä häntä ajattelitkaan. En olisi uskonut, että sinä käyttäytyisit tällä tavoin ja asettuisit Nick'in tielle, juuri kun häntä odotetaan kotiin saapuvaksi. Miten se on mahdollista? Se ei suinkaan vielä ole päätetty asia, vai miten, Blake?"
Grange ei enää karttanut hänen katsettaan. Hän oli varman ja samalla suuttuneen näköinen.