Grange saattoi häntä eteiseen. Murielin valtasi äkkiä omituinen ujous, hän kumartui Daisyn puoleen sanoen hyvää yötä.
Daisy katsoi häneen ihmeissään.
"Oletko väsynyt, ystäväni?"
"Hiukan", myönsi Muriel.
Eteisessä tapasi hän Blaken.
"Mitä nyt?" sanoi hän hymyillen. "Joko aiot makuulle?"
Muriel nyökäytti päätään. Hänen poskensa kuumottivat. Hetkiseksi laski hän kätensä Blaken käteen.
"Kerro se Daisylle", kuiskasi hän ja kiiruhti samassa ylös portaita.
Grange katseli kauan hänen peräänsä. Kun hän sitten meni Daisyn luo, oli hymy kadonnut hänen huuliltaan.
Daisy katsahti häneen iloisesti naurahtaen.