"Niinkö?" kysyi Blake luoden häneen pitkän, kaihoisan katseen.
"Entä Muriel?" sanoi Daisy taasen tavallisella äänellään. "Rakastaako hän sinua? Olenpa ollut sokea, koska en ole sitä huomannut. En tiedä, miten saatan katsoa Nick'ia suoraan silmiin tämän jälkeen."
Grange rypisti otsaansa.
"Minua hermostuttaa tuo alituinen Nick'in mainitseminen", sanoi hän ärtyneesti.
"Minun kuulteni et saa sanoa ainoatakaan pahaa sanaa Nickistä", puuskahti Daisy. "Sitä minä en suvaitse. Hän ei tosin ole niin kaunis kuin sinä, mutta hän on paras ihminen, jonka tunnen."
"Sepä oli paljon sanottu!"
"Ei rahtuakaan liikaa. Ja Nick rakastaa Murielia koko sydämestään. Et taida tietää, että he olisivat jo aikoja sitten naimisissa, ellei Muriel Simlassa olisi kuullut hänestä jonkunlaisia pahoja juoruja ja siksi purkanut kihlaustaan. En tiedä, miten hän voi suostuttaa Nick'in antamaan hänelle vapautensa takaisin, mutta sen tiedän, että se mursi Nick'in sydämen. Hän tuli luokseni heti sen jälkeen ja pyysi minun ottamaan Murielin mukaani kotiin ja pitämään huolta hänestä."
"On aivan selvää, ettei Muriel ole häntä koskaan rakastanut", vastasi Blake. "Hän suorastaan inhoaa Nick'ia."
Daisy huoahti kärsimättömästi.
"Sinä et hitustakaan ymmärrä naissydämiä, Blake. Siinä suhteessa olet ja tulet aina olemaan lapsi. Muriel on herttainen tyttö etkä sinä ole kyllin hyvä hänelle."