"Olet aivan oikeassa", vastasi Blake heti. "En ollut kyllin hyvä sinullekaan, mutta olipa sentään aika, jolloin sinulle kelpasin."
Daisy kohautti olkapäitään.
"Älkäämme puhuko siitä ajasta."
Blake ei vastannut, mutta katseli häntä herkeämättä. Katse oli kuin nöyrän, uskollisen orjan.
Daisy kohensi hiilusta.
Äkkiä heittäytyi Blake polvilleen hänen viereensä.
"Daisy", kuiskasi hän, "sano minulle, ettet ole minuun suuttunut! Koskeeko se sinuun, että menen naimisiin? Se… se ei merkitse samaa kuin…"
Hän keskeytti samassa, sillä Daisy loittoni hänestä kasvoillaan ilme, kuin olisi Blake koskettanut avoimeen haavaan. Hän katseli Blakea leimuavin katsein.
"Miten naurettavaa Blake!" sanoi hän terävästi. "Tiedäthän, että kaikki tuo on ohitse aikoja sitten. Kas niin", jatkoi hän sitten lempeämmin, "älähän nyt ole tyhmä."
Hän laski kätensä Blaken olalle ja töyttäsi häntä.