Blake nousi heti ylös, mutta ei näyttänyt lainkaan loukkaantuneelta. Silmissä oli yhä sama, ihaileva katse.
Hetken perästä sanoi Daisy kevyesti huoaten:
"Niin, tästä ei enää kannata puhua, vaikka toivonkin, että olisit valinnut itsellesi jonkun toisen tytön. Sinun täytyy siis kirjottaa kenraali Bassetille. Hän on Murielin holhooja, mutta hänen vaimollaan on oikeastaan määräämisvalta. Ehkä hän on tyytyväisempi sinuun kuin Nick'iin. En tiedä, miksi hän vihaa Nick'ia. Hän se varmaankin aiheutti kihlauksen purkautumisen. Saadaanpa nähdä, eikö Muriel joskus vastaisuudessa kadu tekoaan."
"Etkö usko, että minä sovin hänelle?" sanoi Grange.
"Ei, sitä en suoraan sanoen usko. Mutta voinhan erehtyä. Hyvää yötä. Minun täytyy jo mennä pienokaiseni luo."
Blake tarttui hänen ojennettuun käteensä ja suuteli sitä. Näytti siltä, kuin olisi hän aikonut sanoa jotakin. Daisy hymyili hieman halveksien. He näyttivät ymmärtävän toisensa sanoitta.
XXIII.
Daisyn lapsi.
Ensi päivinä kihlauksensa jälkeen oli Muriel äärettömän onnellinen. Hänestä tuntui, kuin olisi hän vihdoin päässyt häkistä, jossa oli kauan vankina kitunut. Riemusta tulvehtien tunsi hän jälleen olevansa vapaa ja nuori.
Blake oli juuri senlainen, jommoiseksi Muriel hänet tahtoikin. Hänen vaatimaton ja hiljainen olentonsa oli aina Murielia miellyttänyt. Blaken läheisyydessä tunsi hän olevansa hyvässä turvassa, siksi olikin hän niin varma siitä, että juuri Blake oli hänen oikea suojelijansa.