"Miten usein saat häneltä tietoja?" kysyi Nick.
"Viimeinen kirje tuli noin kolme viikkoa sitten. Silloin olivat he kaikki terveitä, mutta hän kirjoitti vain lyhyesti, sillä Grange oli siellä. Hän asuu siellä, näetkös."
"Miten kauan on Grange ollut siellä?"
"En tiedä. Jo kotvan aikaa, luulen. Hän ja Daisy ovat lapsuuden ystäviä, kuten tiedät. Luulen heidän olleen rakastuneita toisiinsa, kun olivat aivan nuoria. Mutta perhe oli heidän avioliittoaan vastaan siksi, että he olivat serkkuja. Mutta hyviä ystäviä ovat he edelleen. Minun mielestäni on Grange aina ollut kunnon mies."
"Minusta hän on liian lempeäluontoinen. Hän on aivan kuin kaunis vene vailla peräsintä. Hieno käytöstapa, mutta lujuutta puuttuu."
Hän heittäytyi pitkälleen vanhalle leposohvalle Willin makuuhuoneessa.
Will antoi hänelle savukkeen.
"Miten monta pitkää yötä olenkaan tuolla sohvalla viettänyt", huoahti Will.
"Viime syksynäkö?"
"Niin, se oli tosiaan helvetin kidutusta", vastasi hän todenmukaisesti. "Tulin tänne sitten kun Daisy oli lähtenyt Simlasta. Minun oli tehtävä työtä kaksin verroin, kun Daisyn täytyi oleskella kotona. No niin, menihän se sentään ja menee vieläkin. Mutta Daisy ei mitenkään voi oleskella täällä kuin neljä kuukautta vuodessa. Ja poika…"