"Sinä et tule elämään täällä koko ikääsi", sanoi Nick. "Sinä olet edistysihminen, ystäväni. Mutta katsoppas, tuolla kuistilla seisoo palveliasi. Meneppäs kysymään, mitä asiaa hänellä on."
Will meni kuistille ja Nick näki palvelijan ojentavan hänelle jotakin pienellä tarjottimella. Sitten katosi Will näkyvistä mennen luultavasti pöydän ääreen, jolla lamppu oli. Oli aivan hiljaista, sakaalin ulvonta vain kuului jostakin kaukaa.
Nick kuuli paperin rapinaa ja sitten oli kaikki taasen hiljaa. Lopulta hermostui hän ja huusi:
"Mitä teet siellä, Will? Miksi et tule tänne juttelemaan?"
Kun ei vastausta kuulunut, meni Nick kuistille.
Pöydän ääressä oli Will polvillaan pää käsiin nojaten. Koko hänen olentonsa ilmasi syvää toivottomuutta. Hän oli aivan hiljaa, olkapäät vain nytkähtelivät. Toisessa kädessä piti hän rypistynyttä paperia.
Nick kumartui hänen puoleensa.
"Mikä sinua vaivaa, vanha ystäväni? Oletko saanut huonoja uutisia?"
Will säpsähti ja tuskan parahdus tunkeusi hänen huuliltaan. Kasvot olivat kalpeat ja surun uurtamat.
"Sain sähkösanoman. Minun… meidän pieni poikamme kuoli viime yönä."