Nick ei vastannut kotvaan aikaan. Hän otti sähkösanoman Willin kädestä ja pani sen taskuunsa sitä katsomatta. Sitten tarttui hän Willin käsivarteen ja nosti hänet ylös.
"Tule sisälle", sanoi hän.
Will seurasi häntä horjuvin askelin ja vaipui istumaan tuolille. Nick'in sekottaessa hänelle vahvan viskyseoksen huudahti Will hurjasti:
"Hän on mennyttä minulta. Poika oli ainoa yhdysside välillämme. Hän ei ole milloinkaan rahtuakaan välittänyt minusta. Olen aina tietänyt, ettei hän olisi jäänyt luokseni, ellei meillä olisi ollut tuota lasta. Ja nyt… nyt…"
"Hiljaa", sanoi Nick. "Juohan tämä, ole hyvä."
Will tyhjensi lasin ja kätki taasen kasvot käsiinsä.
"Sinä et tiedä", sanoi hän puoleksi tukahtuneella äänellä, "miltä tuntuu tietoisuus siitä, että siltä ainoalta jota koko sielustaan rakastaa, saa vain välinpitämättömyyttä osakseen."
Nick ei vastannut, mutta hänen huulensa vapisivat hieman.
"Elä antaudu epätoivoon ystäväni", sanoi hän. "Sinun luoksesi hän varmaankin tulee apua etsimään."
"En sitä usko", vastasi Will syvään huoaten. "Hän ei tule enää milloinkaan minun luokseni, sen tiedän."