"Kuka nyt pitää huolta Blakesta?" kysyi hän.
Muriel katsahti puutarhaan.
"Hän kyllä itse pitää huolen itsestään", sanoi hän.
Daisy huokasi raskaasti.
"Sinä et saa alituisesti olla minun luonani", sanoi hän. "Olen ollut niin itsekäs. Mene hänen luokseen Muriel, sillä hän on varmaankin ikävissään. On parempi teille kummallekin, että olette enemmän toistenne seurassa. Minäkin koetan tulla ulos huomenna, jos tohtori sen sallii. Tänäänhän on hockey-päivä, eikö olekin? Mene Blaken kanssa hockey-kentälle."
Muriel katsoi parhaaksi tehdä kuten hän pyysi ja meni sentähden Blaken luo. Heillä kummallakaan ei ollut halua hockeytä pelaamaan, mutta he kävelivät sen sijaan puutarhassa.
Kun he juuri olivat sisälle menossa tuli postintuoja tuoden kummallekin kirjeen. Kirjeet olivat sir Reginaldilta ja toinen lady Bassetilta.
Edellinen kirjotti lyhyesti mutta ystävällisesti Grangelle antaen suostumuksensa kihlaukseen. Hän lähetti terveisiä Murielille, toivoi hänen tulevan onnelliseksi ja kutsui hänen syksyllä heidän luokseen Intiaan viettämään siellä häitään.
Grange kietoi kätensä morsiamensa vyötäisille kirjettä lukiessaan, mutta Muriel vetäytyi pelästyneenä pois. Grange katsahti häneen kysyvästi ja huomasi Murielin käyneen aivan kalpeeksi.
"Miten on laitasi?" kysyi hän. "Onko mielestäsi liian aikaista ajatella häitä."