Muriel punastui korviaan myöten.
"Pidätkö sinä sitten hänestä?" änkytti hän. "Miksi sinä sellaista kysyt?"
"Siksi, että äsken pahoitit hänen mielensä. Ethän suutu minuun kun näin sanon, mutta sinä loukkasit häntä niin syvästi."
"Minäkö?" sanoi Muriel nauraen hermostuneesti. "Älä usko sitä, rakas lapsi. Vaikkapa tahtoisinkin niin tehdä, en kuitenkaan siinä onnistuisi."
"Kyllä, sinä onnistuit äsken varsin hyvin", väitti Olga nuhdellen. "Sinä et tunne Nick'ia. Hän on niin äärettömän herkkä, vaikkakaan sitä ei aina hänestä huomaa. Mutta minä tiedän, milloin hän on loukkaantunut. Kuulen sen hänen naurustaan."
Hän oli niin varma asiastaan, että Murielkin alkoi tuntea hieman tunnonvaivoja. Mitenkähän syvästi Nick olikaan mahtanut loukkaantua!
Jos hän olisi voinut kuulla Nick'in ja Blake Grangen välisen keskustelun, olisi hän saanut sen tietää, mutta Nick oli huolehtinut siitä, ettei kukaan kolmas tätä keskustelua kuullut.
Heti Grangen juotua kahvinsa, ehdotti Nick, että he lähtisivät kirjastoon, joka oli aivan rakennuksen toisessa päässä ja josta oli aukea ja laaja näköala kolmelle puolen.
Nick asetti vieraansa mukavaan nojatuoliin ja asettui itse häntä vastapäätä.
"Vietetäänkö häät ennenkuin palaat takaisin Intiaan?" kysyi hän.