Nick nyökäytti päätään. Murielin huudahdus ei häntä ihmetyttänyt.
"Olen jo kauan tuuminut, että vähitellen itsekin sen huomaisitte", sanoi hän.
Muriel nauroi vasten tahtoaan.
"Tuo ei juuri kuulosta lohduttavalta."
"En voisikaan lohduttaa teitä siinä surussanne. Hyvän neuvon tosin voisin antaa teille, jos tahtoisitte, mutta luulen, että te ette sitä kuitenkaan seuraisi."
"Ei, älkää sanoko sitä. Se olisi vielä pahempi."
Hänen äänensä vapisi. Hän tiesi liikkuvansa vaarallisella pohjalla, mutta hänet valtasi vastustamaton halu mennä vielä pitemmälle, saada nähdä tuo omituinen mies ilman ainaista, tutkimatonta naamariaan, vaikkapa vain lyhyen hetkisen.
"Älkäämme puhuko minusta", sanoi hän. "Kertokaa minulle jotakin omista suunnitelmistanne."
Nick katsahti häneen.
"Olen ajatellut tulla häihinne. Sen pitemmälti en ole vielä tulevaisuuttani suunnitellut."