Hetkisen jyskytti hänen sydämensä aivan kuuluvasti, mutta sitten pääsi häneltä helpotuksen huokaus. Niin, Nick ymmärsi sen. Hänellä ei siis ollut mitään pelättävää.
Nick peitti äkkiä silmänsä kädellään ja käänsihe pois.
"En ole koskaan koettanut voittaa teitä", sanoi hän omituisen kaiuttomalla ja epäselvällä äänellä. "Olen vain — rakastanut teitä."
Taasen oli aivan hiljaista. Hitain askelin poistui Nick hänen luotaan.
Muriel tuijotti hänen jälkeensä, mutta ei uskaltanut huutaa häntä takaisin.
XXXVII.
Tohtorin vastaanottohuoneessa.
Tohtori Jim huomasi pian, että Murielia painoi jokin suru. Hän ei puhunut mitään tästä huomiostaan, mutta piti tyttöä tarkasti silmällä, eikä hän sen vuoksi hämmästynytkään, kun Muriel eräänä iltana tuli vastaanottohuoneeseen hänen istuessaan siellä työskentelemässä ja pyysi saada puhua hänen kanssaan.
"Puhuisin eräästä kirjeestä", sanoi hän. "Lady Bassetin sisar kirjottaa minulle matkustavansa Intiaan marraskuussa ja lupautuu ottamaan minut mukaansa. Hän kutsuu minua heti käymään luonaan kaupungissa."
"Entä sitten?" kysyi tohtori.