Mies ei ottanut kirjettä, jota nainen hänelle tarjosi. Hän oli niin kalpea ja rasittuneen näköinen.
"On parasta, että lähetät sen postitse."
Nainen nousi ylös ja katseli häntä tutkivasti.
"Mikä sinun on, Blake", kysyi hän.
Kun ei tämä vastannut, jatkoi hän:
"Tiedätkö, Blake, olen tehnyt itselleni lupauksen, että tämä hullutus nyt loppuisi. Olkaamme järkeviä. Eilen en jaksanut enää hillitä itseäni. Siihen oli syynä ajatus, että jo niin pian kadotan sinut. Kesä on nyt lopussa, Blake. Meidän täytyy alistua välttämättömyyteen", jatkoi hän syvään huoaten. "Sinä matkustat takaisin Intiaan, ja…"
Blake vaipui tuolille ja kätki kasvonsa käsiinsä.
Daisy meni hitain askelin hänen luokseen ja katseli häntä sanomattoman hellästi ja lempeästi. Sitten istuutui hän tuolin käsinojalle ja laski kätensä Blaken olalle.
"Poika raukkani, älä sure", sanoi hän. "Kyllä suru vähitellen lauhtuu. Saatpa nähdä, ettet jonkun ajan kuluttua enää ole näin onneton."
Blake tarttui hänen käteensä ja vei sen silmilleen.