"Hyvä on", sanoi hän. "Asia on siis päätetty."
Grangen mentyä lukitsi hän uudelleen oven ja meni hitain askelin takan ääreen. Tuuli vinkui yhä nurkissa ja rankkasade valui virtanaan. Mutta Nick ei näkynyt sitä huomaavan. Hän istui aivan liikkumattomana ja tuijotti eteensä kuumeisin katsein.
XXXX.
Hänen valintansa.
Seuraavana päivänä oli hiukan tyynempää.
Daisy Musgraven huvilassa istui kalpeakasvoinen ja kärsivän näköinen nainen kirjottaen akkunan ääressä. Hänen edessään pöydällä oli avaamaton kirje, postimerkistä päättäen Intiasta lähtöisin. Vähän väliä nojasi hän päätään käteensä ja vaipui ajatuksiin ja aina havahtuessaan unelmistaan katsahti hän odottavasti ulos akkunasta.
Vihdoin näkyi alhaalla tiellä eräs mieshenkilö ja heti kirkastuivat naisen kasvot. Oven auetessa kääntyi hän katsomaan tulijaa.
"Tulithan sentään. Tiesin, että niin kävisi. Istu nyt ja odota hetkinen. Lopetan aivan heti."
Hän kirjotti nopeasti muutamia rivejä. Sen tehtyään kääntyi hän mieheen päin.
"Kirjotin Murielille. Hän ei tiedä minun olevan täällä ja minä selitin hänelle, ettei hänen maksa vaivaa tulla tänne, koska matkustan heti järjestettyäni tavarani. Anna sinä hänelle tämä kirje, kun tapaat hänet."