Ja miksi? Häntä puistatti muistaessaan viimeistä keskusteluaan Nick'in kanssa Brethavessa. Nick oli alusta pitäen merkinnyt hänet, Murielin, omakseen, ja sanokoon tohtori Jim mitä hyvänsä, hän ei ollut luopunut päämäärästään. Nick'in tarkotus oli yhä saada hänet omakseen. Blaken oli hän jo voittanut. Nyt ei Murielilla enää ollut ketään auttajaa.
"Muriel, sinä olet niin omituisen näköinen. Mikä sinun on?" kysyi Olga astuessaan tämän huoneeseen.
Muriel kietoi kätensä Olgan vyötäisille.
"Ei mikään", sanoi hän. "Olga, hämmästytkö kovasti, jos kerron sinulle, etten aio mennä naimisiin kapteeni Grangen kanssa."
"En", sanoi Olga. "En ole koskaan luullutkaan, että niin kävisi. Enkä ole sitä toivonutkaan. Oi, Muriel, jospa tahtoisit sen sijaan mennä naimisiin Nick'in kanssa."
Muriel työnsi hänet kiivaasti luotaan.
"En koskaan!" huudahti hän. "En koskaan, koskaan. Suo anteeksi", jatkoi hän tyynemmin huomatessaan, miten loukkaantuneelta Olga näytti, "en tarkottanut mitään pahaa. Mutta älä enää milloinkaan puhu siitä, sillä se on aivan mahdotonta, Olgaseni."
Mutta Olga oli koko illan sangen hiljainen ja nukkumaan mennessään ei hänen "hyvää yötä" toivomuksensa Murielille ollut yhtä ystävällisen herttainen kuin tavallista.
XXXXII.
Taistelu oikean puolesta.