Saman päivän iltana, kun Daisy parhaillaan pakkasi tavaroitaan, ilmotettiin hänelle että kapteeni Ratcliffe halusi häntä puhutella.
Daisy olisi mieluummin vastannut kieltävästi, mutta tuntien Nick'in luonteen, huomasi hän sen mahdottomaksi. Jos Nick'illa oli jotakin puhuttavaa hänelle, ei hän antaisi minkään esteen tulla tielleen.
Tervehtiessään ei Nick suudellut hänen kättään kuten tavallisesti, hän puristi sitä vain lujasti omassaan.
"Minulla on teille vaikeata ja kiusallista sanottavaa, mrs Musgrave", sanoi Nick Ratcliffe. "Ja tämä on minulle sitäkin vaikeampaa, me kun aina olemme olleet niin hyviä ystäviä. Mitä aiotte tehdä, mrs Musgrave?"
"En ymmärrä teitä. Ja sanon teille suoraan, että minulla on hyvin kiire. Järjestän juuri tavaroitani matkakuntoon."
"Teidän täytyy kuulla minua", vastasi Nick. "Olen täällä Villin edustajana. Minä olen vanhin ja paras ystävänsä. Oletteko ajatellut, että hän ahertaa työtä kuin orja siellä Intian vaarallisessa ilmanalassa? Tiedättehän, miten uskollinen hän on. Ettekö tahtoisi palata hänen luokseen? Eikö teidänkin mielestänne — anteeksi suorat sanani — ole sangen rumaa kohdella häntä tällä tavoin, kun hyvin tiedätte, miten hän suree ja kärsii siksi, että te ette palaa hänen luokseen?"
Daisy oli aivan kalpea, mutta tyyni. Hän vastasi kylmällä ja varmalla äänellä:
"On liian myöhäistä puhua siitä enää. Minä en milloinkaan palaa hänen luokseen."
"Milloinkaan!" toisti Nick astuessaan askeleen häntä lähemmä. "Sitä ette tarkottane."
"Juuri sitä tarkotan, ystäväni Ei maksa vaivaa koettaa taivuttaa minua. Olen nyt tehnyt valintani."