Daisy katseli häntä ihmeissään. Ei ollut lainkaan Nick'in tapaista kadottaa itsensä hillitsemiskyvyn tällaisena hetkenä. Ja yhä enemmän hän ihmetteli, kun Nick äkkiä polvistui hänen eteensä ja tarttui hänen käsiinsä.
"Tämä on minun syyni!" huudahti Nick kiivaasti. "Minä olen pakottanut teidän tähän. Ellei Grange olisi purkanut kihlaustaan Murielin kanssa, ei tämä ajatus olisi koskaan juolahtanut mieleenne."
Daisyn kova ilme lauhtui hieman.
"Mitäpä hyödyttää enää puhua siitä asiasta?" sanoi hän leppeämmin.
"Mutta niin on asia joka tapauksessa", jatkoi Nick yhä kiivaammin. "Tein oikein, sen tiedän, mutta jos se tekoni aiheutti tällaisen onnettomuuden, on rauhani ainaiseksi mennyttä. Minun elämäni tulee olemaan ainaista helvetillistä tuskaa. Enkä sitten enää milloinkaan saata uskoa Jumalaankaan."
Hänen ruumiinsa huojui kuin olisi hän kärsinyt ankaria ruumiillisia tuskia ja hengitys oli raskasta.
Daisy tuijotti yhä häneen, kunnes ei enää voinut katsella hänen ääretöntä tuskaansa.
"Te ette tule katumaan", sanoi hän.
"En kadu, sen tiedän varmaan."
Vihdoin onnistui Nick hillitsemään itsensä ja nousi ylös.