Hän kuunteli Daisyn kertomusta keskeyttämättä häntä kertaakaan. Kaksikymmentä pitkän pitkää kuukautta olivat opettaneet hänet kärsivälliseksi. Daisyn lopetettua sanoi hän vain:
"Ja sinä luovuit hänestä?"
Daisy vapisi tuskasta muistaessaan tuota hetkeä.
"Niin. Nick osotti minulle, miten paha ja väärä tekoni olisi ollut. Ja hän… hän antoi minun valita. Hänenkin mielestään se oli väärin. Hän ymmärsi tarkotukseni. Ja samana yönä, Will, samana yönä hän kuoli."
Will puristi häntä lujemmin rintaansa vasten.
"Rakkahimpani", sanoi hän.
"Sinun tulisi vihata minua", puuskahti Daisy nyyhkien.
"Vaiti", kuiskasi Will.
Ja Daisy ymmärsi, että Will tuolla ainoalla sanallaan tahtoi saada hänet, Daisyn, tajuamaan, että hän unohti sen syvän kuilun, joka oli heidän välilleen muodostunut. Will tahtoi, että Daisy uskoisi hänet kyllin vahvaksi rakentamaan sillan tuon ammottavan kuilun yli.
Ja kun Will sitten suuteli häntä vakava ilme kalpeilla kasvoillaan, kietoi Daisy kätensä hänen kaulaansa kuin väsynyt lapsi. Hän ei enää pelännyt Willin katsetta, oli vain kiitollinen hänen hellästä huolenpidostaan.