Muriel sähkötti heti:
"Matkustan huomenna."
XXXXVIII.
Jälleennäkeminen.
Lady Bassetin mielestä oli Murielin päätös liian äkkipikainen, mutta kaikki hänen vastaväitteensä kaikuivat kuuroille korville. Muriel iloitsi jo mielessään siitä, että entinen sydämellinen ystävyys Daisyn ja hänen välilleen jälleen palaisi.
Seuraavana aamuna varhain lähti hän matkalle. Ajaessaan veräjästä katseli hän ympärilleen, olisiko eilinen vanha kerjäläinen jälleen täällä. Häntä ei näkynyt siellä, mutta vähän matkan päässä huomasi Muriel hänen istua kyyköttävän. Kerjäläisukon ruma pää siistimättömine partoineen kohottautui häntä kohden ja käsi ojentui almua anoen. Vaistomaisesti tarttui Muriel lompakkoonsa ja heitti hänelle hopearahan.
Will Musgrave oli häntä vastassa ratojen yhtymäasemalla. Kuumuus oli rasittavaa, mutta Muriel kesti sen jotakuinkin hyvin. Vihdoin pääsivät he tasangon toiselle puolen ja juna kiidätti heitä kohti metsäisiä ja viileitä vuoristoseutuja.
Eräänä iltapäivänä saapuivat he määräpaikkaansa ja ennenkuin he astuivat pois junasta sanoi Nick:
"Daisy ei tiedä mitään tulostanne, miss Roscoe. Pelkäsin hänen tilansa pahenevan, jos hän olisi edeltäpäin sen tietänyt ja teitä jännittyneenä odottanut. Lupaattehan koettaa antaa hänelle takaisin tunnonrauhansa, jos suinkin voitte", jatkoi hän kiihkeästi.
Muriel ojensi hänelle liikutettuna kätensä.